Upotettuja joulukuusia ja kelluvia kosteikkolauttoja – kaksi käytännön keinoa parantaa lähivesistöjen tilaa
LUMOAVA-hankkeen Kunnosta kotivesistö! -webinaarissa (15.1.2026) tutustuttiin uppopuihin ja kelluviin kosteikkolauttoihin. Lähialueen vesistön tilaa voi parantaa myös pienin askelin esimerkiksi kyläyhteisössä tai osakaskunnassa.
Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Kari-Matti Vuoren mukaan monelle on yllättävän tuntematonta, miten kuollut puuaines vaikuttaa vesistöissä. Veteen upotetun puun pinnalle kehittyy päällyskasvustoa (biofilmiä), joka tarjoaa elinympäristöjä ja ravintoa eliöyhteisöille. Oikein toteutettuna se voi samanaikaisesti puhdistaa vettä, lisätä luonnon monimuotoisuutta, tukea kalakantoja ja vahvistaa hiilivarastoja.
Uppopuun käyttöä on tutkittu viime vuosina monella tavoin, ja myös vanhat joulukuuset ovat hyödynnettävissä vesiluonnon rikastajana. 2020-luvun alussa toteutetuissa piloteissa joulukuusia upotettiin kivikkorannoille avannoista käsin, kun taas vajottavilla pehmeillä pohjilla kuuset koottiin jään päälle rakennettuihin jalaspuukehikoihin, jotka upposivat hallitusti jään sulaessa. Molemmilla rantatyypeillä tutkittiin upotettujen kuusten vaikutuksia pohjaeläimistöön verrattuna paljaisiin pohjiin.
Esimerkiksi Lappeenrannassa kaupunkilaisten sadat joulukuuset ohjattiin kierrätyksen kautta Itäisen Pien-Saimaan kivikkopohjille ja pehmeiden pohjien puukehikoihin. Vuonna 2022 tehdyissä pohjaeläintutkimuksissa selvisi, että karuilla kivikkorannoilla lajimäärä keskimäärin kaksinkertaistui ja yksilömäärä viisinkertaistui. Rehevämmällä lietepohjalla lajimäärä kuusinkertaistui ja yksilömäärä peräti 57-kertaistui verrattuna paljaaseen mutapohjaan. Kuusikehikoiden havaittiin toimivan myös ruokailupaikkoina vesilinnuille.
Vuori kuvasi ”puupuhdistamot” helpoksi ja edulliseksi tavaksi tehostaa pohjaeläintuotantoa, ja menetelmä on myös skaalattavissa osaksi laajempaa järvikunnostusta. Järvissä vedenlaatuvaikutuksia ei ole pystytty tutkimaan, mutta laskeutusaltaissa on havaittu selvä vettä puhdistava vaikutus.
Ojissakin puulisäyksiä on tutkittu, sillä ei toistaiseksi ole havaittu vedenlaatuhaittoja. Toisaalta virtaamiltaan voimakkaasti vaihtelevissa ojissa ei ole havaittu mitään parannustakaan, kun taas joissakin tasaisemman virtauksen ojissa on havaittu merkittävää veden puhdistumista. Koska vedenlaatuvaikutukset ovat olleet vaihtelevia, on lisätutkimuksille tarvetta myös jatkossa.
Hän muistutti, että puulisäyksille tarvitaan aina vesialueen omistajan suostumus. Lisäksi kannattaa olla yhteydessä ELY-keskukseen ja selvittää mahdollinen luvantarve hyvissä ajoin.
Kelluva kosteikko tuo uusia eväitä vesiensuojeluun
Suomessa on otettu käyttöön uutena vesienhoitomenetelmänä kelluvia kosteikkoja, joita on mahdollista rakentaa myös talkoovoimin. Kelluvien kosteikkojen kehitystyössä Suomessa etujoukoissa on ollut Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Hankepäällikkö Tiina Osmala (ent. Kontio) kuvaa, että lautalla kasvavien kasvien juuristo kasvaa lautan rakenteiden läpi veteen: kelluva kosteikko tarjoaa sekä puhdistavaa pintaa että uudenlaista elinympäristöä.
Menetelmää on hyödynnetty maailmalla muun muassa rehevöityneiden vesistöjen kunnostuksessa, hulevesien ja jätevesien käsittelyssä, maatalouden ja teollisuuden vesissä sekä raskasmetallien ja muiden haitta-aineiden poistamisessa. Lautat soveltuvat sekä seisoviin että hitaasti virtaaviin vesiin, eikä vedenpinnan vaihtelu yleensä haittaa. Ne lisäävät kilpailua ravinteista, jolloin levälle jää vähemmän hyödynnettävää.
Osmalan mukaan toimivaksi havaittu lauttaelementti on noin viisi metriä pitkä ja kaksi metriä leveä. Niitä voidaan yhdistää useampi ja näin saadaan suurempia kosteikkolauttoja. Rakenteessa voi olla esimerkiksi kierrätysmuovista valmistetut ponttonit sekä verkko, jonka sisällä kasvualustana käytetään talviniitettyä järviruokoa.
Kasvilajeiksi suositellaan paikallisia lajeja, jotta vieraslajiriskejä ei synny. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset saralajit, suovehka, rantakukka ja korpikaisla. Osmala nosti esiin myös yhdistelmäidean: kosteikkolautan pohjaan voi kiinnittää puuturoja, jolloin lautta voi toimia samalla ”puupuhdistamona”.
Kelluva kosteikko kannattaa perustaa aikaisin keväällä, jotta biofilmi pääsee kehittymään mahdollisimman varhain. Rakenteen tulee olla mekaanisesti kestävä, UV-säteilyä sietävä ja ympäristölle turvallinen. Kosteikkolautat voivat lisäksi lisätä luonnon monimuotoisuutta: ne toimivat linnuille ruokailu- ja levähdyspaikkoina, ja juuristo tuo suojapaikkoja kaloille ja planktonille sekä lisääntymisympäristöjä selkärangattomille.
Kelluvat kosteikot tarjoavat matalan kynnyksen vesienhoitomenetelmän, jossa perustamis- ja käyttökustannukset ovat usein kohtuulliset ja toteutus voi onnistua talkoovoimin. Käytännön lisätyötä tuo se, että lautat on nostettava syksyllä talviteloille ja keväällä laskettava takaisin veteen. Tilapäisesti veteen sijoitetulle lautalle ei yleensä tarvita vesilain mukaista lupaa, mutta aina tarvitaan vesialueen tai maa-alueen omistajan lupa. Kelluvien kosteikkojen vedenlaatu- ja monimuotoisuusvaikutuksia tutkitaan parhaillaan Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen Savo-Karjalan vedet ja valuma-alueet -hankkeessa.
Webinaari on osa Maaseudun Sivistysliiton ja Suomen ympäristökeskuksen toteuttamaa LUMOAVA – Luonnon monimuotoisuus maaseudun voimavarana -hanketta. Sen tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuutta Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan maakunnissa tekemällä käytännön toimenpiteitä yhdessä kuntien ja kylien kanssa. Katso video.