Timo Nevalainen

Kun Timo Nevalainen aloitti joskus kymmenvuotiaana puunveistohommat, tuloksena oli soppakauhoja ja puunuijia sekä kannustusta sukulaisilta ja naapureilta.

”Välineenä oli tylsä morapuukko, ja rakkojakin siinä käsiin tuli, mutta myös kehuja. Moni kyseli, kuka tällaisia esineitä on oikein tehnyt.”

Moottorisahaveiston Nevalainen aloitti vuonna 1990.

”Olin tuohon aikaan töissä kaivoksella Enonkoskella ja paikkakunnalla asui Paavo Tiihonen, joka oli ensimmäisiä moottorisahaveistäjiä Suomessa. Kunnassa oli puukarhuja melkein joka pihassa, ja ajattelin, että tuohan saattaisi olla ihan mukava harrastus itsellekin.”

Nykyään Nevalaisen välinerepertuaari on laajentunut aiemmasta huomattavasti. Hän tykkääkin tehdä viimeisteltyä jälkeä. Muun muassa kulmahiomakonetta hän pitää näppäränä pelinä.

”Jokaisella veistäjällä on oma tunnistettava tyylinsä. Itse tapaan viimeistellä töitä enemmän kuin moni muu, koska niin tulos miellyttää silmää. Kaikissa kilpailuissahan ei tosin saa käyttää muuta kuin moottorisahaa, mutta vaativissa töissä kaikki jälki ei ole vain moottorisahalla toteutettavissa.”

Nevalaisen mukaan moottorisahaveisto antaa kehon lisäksi työtä myös aivonystyröille.

”Esimerkiksi kilpailuissa tulee väkisinkin aivotyötä, kun miettii, millaisen työn tekisi ja keksisikö jonkin ihmeellisen uuden hyvän idean. Ilomantsissa olen välillä miettinyt ihan viimeiseen yöhön asti, mitä veistäisin.”

Palkitsevaa veistämisessä on Nevalaisen mielestä kehittyminen ja juuri uusien ideoiden pälkähtäminen päähän.

”Perustöistä on aloitettava, ja karhu on varmasti monelle perusaihe. Vuosien mittaan veistäessä taiteellisuus kehittyy sitä mukaa, kun skaala laajenee.”

Vuosikymmenten varrella hänellä itsellään on ollut satoja aiheita, viime aikoina osin hyytäviäkin.

”Tein talven aikana niin sanottuja kummitushahmoja, viikatemiehiä. Karmivan näköisiä niistä tulikin. Veistosten tilaaja halusi hahmot mökilleen, mutta moni muu sanoi teokset nähdessään, etteivät he ottaisi niitä mistään hinnasta pihalleen.”

Nevalainen on kotoisin Polvijärveltä. Siksi hän mieluusti on tullut joka vuosi Ilomantsin Karhufestivaalille Pohjois-Karjalaan. Hän on kisassa useasti myös pärjännyt.

”Ilomantsilaiset ovat mukavia ihmisiä. Yleisö tuntuu tykkäävän tapahtumasta ja kannustaa hienosti meitä veistäjiä.”