Jari Kinnunen (osallistuminen peruuntunut)

Suomussalmelainen Jari Kinnunen veistää moottorisahalla mieluiten mahdollisimman isoja eläimiä. Viimeksi keväällä syntyi hirvi.

”Talvet olen veistohorroksessa. Nytkin kahtelin yhtä pölkkyä neljä kuukautta, eikä siinä näkynyt ensin yhtään mitään. Minulla ei ole inspiraatiota, ennen kuin aurinko alkaa tarpeeksi lämmittää.”

Kinnunen on veistänyt vuodesta 2010 lähtien, ja vaikka hän ei tosiaan veistä lähellekään koko vuotta, teoksia on tänä aikana syntynyt yli 300. Hän sahaa enimmäkseen mökillä tai veistoksen tilanneen asiakkaan luona.

Kainuulainen veistomestari Hannu Kyllönen on ollut Kinnusenkin esikuvana. Ensimmäisen kerran Kinnunen kävi katsomassa touhua Kyllösen pitämällä hirrenveistokurssilla.

”Ensimmäisen oman karhun tein halkaisijaltaan kaksikymmensenttisestä pölkystä, ja se vei mennessään.”

Puita Kinnunen on saanut hommattua niin kunnan kuin yksityistenkin kautta.

”Täällä kylällä on aina ollut veistäjiä, joten moni osaa tarjota puitaan minullekin. Yksityiset soittavat esimerkiksi isoista pihapuista, kun niistä on liikaa hommaa tehdä halkoja ja toisaalta niistä ei saa puutavaraa.”

Hänen mielestään hyvän veistäjän ominaisuus on tietoisuus siitä mitä aikoo veistää.

”Teos pitää nähdä mielessään jo ennalta valmiina, muuten se ei onnistu ollenkaan. Kuten esimerkiksi asuntoa tai liikehuoneistoa rakentaessa on ymmärrettävä jo valmiiksi, mitä siitä tulee, samoin on pölkystä veistämään lähdettäessä. Täytyy nähdä myös ilmansuunnat: mihin tulee korvat, kuono tai nokka.”

Kinnunen kertoo olevansa omista tuotoksistaan välillä hyvinkin kriittinen.

”Joku muu voi sanoa, että vau, mutta itse en välttämättä lopputuloksesta tykkääkään. Omasta mielestäni kymmenestä teoksesta ehkä yksi voi olla hyvä. Toki sitten onnistuminen tuntuukin hyvältä.”

Kinnusen mukaan veistäjillä on kullakin oma tyylinsä: sen tunnistaa varsinkin karhuista. Hänen omia tunnusmerkkejään ovat karhujen naurava ilme ja turkin jouheva karvoitus.

”Minulla voi mennä veistäessä jopa puolet ajasta viimeistelyyn ja hiontaan.”

Vaikeampana osana veistoa Kinnunen pitää juuri ilmeitä.

”Keskityn siihen, että saan veistokselle ensin oikean ilmeen, kroppa tulee sen jälkeen.”