Elina Lehtinen

Liperissä asuva Elina Lehtinen lähtee karhunveiston mestaruuskilpailuun oman luonnehdintansa mukaan pystymetsästä.

”Aivan yhtä pystymetsästä kuin moottorisahaveiston kurssille kesällä Joensuun torilla. Aiemmin olin tehnyt sähkösahalla yhden pöllön sekä toteemipaalun aloitukseksi karhun naaman. Kurssilla syntyi tuulesta temmatusta ideasta haukka – lintu jonka ketterää valppautta ihailen.”

Lehtisellä on läheinen suhde puuhun monella tapaa. Hän työskentelee viheralalla Joensuun Kukkatalossa, ja työhön kuuluvat muun muassa taimien hoito sekä puiden leikkaamiset ja muotoilut.

Vaikka Lehtinen ei ole paljon moottorisahalla ehtinyt veistää, hahmojen houkuttelu esiin puun sisältä tuntuu todella luontevalta. Veistäminen on hänestä terapeuttista – kuin vuoropuhelua puunsyiden kanssa.

”Välillä täytyy tehdä hulluja juttuja, ja tämä on kyllä tekemistäni hulluista jutuista ihan kaikkein parhaimpia. Kurssilla oli hauska huomata, miten kotoisaa moottorisahan ääni ja leikatun puun tuoksu on. Samoin kaikessa moottorisahan käsittelyssä on jotain hyvin tuttua hiljaista tietoa, jonka piirissä olen ollut lapsena.”

Pienenä Lehtinen vietti paljon aikaa isovanhempiensa kanssa mökillä Isojärven rannalla.

”Silloin tietämättänikin sisäistin paljon luonnosta ihan vain touhuilemalla siellä. Vaari oli vanhan liiton metsuri, joka kolusi metsiä jalkaisin saha kainalossa ja toi kotiin kaikki mielenkiintoiset puiden muodot: pahkat, vänkyräoksat ja kerran valtavan tuulenpesänkin. Vaari teki myös pahkatöitä ja erityisesti pieniä lintuhahmoja.”

Luonto on kaikkinensa Lehtiselle tärkeä. Teini-ikäisenä hän vietti pitkiä aikoja lenkkeillen luonnossa varsinkin viileinä ja rauhallisina kesäöinä. Hän kiinnostui kasveista, puista ja yrteistä, ja lukion jälkeen tuntuikin itsestään selvältä lähteä opiskelemaan luontoyrittäjäksi.

”Kävimme muun muassa katsomassa metsässä minkälaisia ovat parhaat pärepuut ja kokeilimme päreiden työstöä lähtien niiden kiskomisesta mäntypölkystä.”

Myös taide ja erityisesti piirtäminen ovat olleet olennainen osa Lehtisen elämää lapsuudesta saakka.

”Piirsin paljon eläin- ja ihmishahmoja. Nykyään teen harkitusti kuvia erilaisista visioista, jotka vain täytyy toteuttaa. Tykkään piirtää myös puulle ja olen harjoitellut vähän kolvaamista, ja myös runojen tekstaamista päreelle kolvilla.”

Lehtinen mielestä ihmisellä olisi paljon opittavaa luonnosta.

”Aiemmin meissä oli enemmän sisäänrakennettua luonnon viisautta, mutta elämän modernisoituminen on tylsyttänyt tuon taipumuksen olemattomiin.”

Lehtistä kiehtoo kasvien käsittämätön kyky tasapainoilla luonnonvoimien kanssa. Puuta hän pitää klassisena symbolina kaikkinensa elämälle ja siksi veistäessäkin on vanhaa puuta lähestyttävä kunnioittaen.

”Koko elämä on tasapainon hakua. Taiteilua. Eli taidetta.”