Arja Tuovila

Monia voi moottorisahaan tarttuminen ensimmäistä kertaa hirvittää, mutta pudasjärveläistä Arja Tuovilaa ei. Hänelle tämä tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 2013.

”En ollut aiemmin sahaan koskenutkaan, mutta ei minulla ollut mitään kynnystä lähteä sitä käsittelemään. Vähitellen siinä on oppinut yhä paremmaksi.”

Tuovila sai kipinän moottorisahaveistoon nähdessään sitä Pudasjärven Livolla pidetyssä tapahtumassa.

”Veistäminen oli niin mielenkiintoisen näköistä hommaa, että innostuin itsekin ja ostin sahan.”

Tuovila harjoitteli useamman vuoden mökillään itsekseen, kunnes ilmoittautui Ylöjärven moottorisahataitajan Juha Käkelän kurssille, joka pidettiin Livon veistotapahtuman kyljessä. Nyt Tuovila on käynyt kaikkiaan kuudella kurssilla, joista viimeisin oli Ilomantsin Karhufestivaaleilla vuonna 2020.

”Olin kuullut festivaalihommasta veistokavereiltani ja halusin tulla paikan päälle. Ilomantsissa vierähtikin kolme yönseutua.”

Tuovila on ikänsä tehnyt paljon kaikenlaisia käsitöitä ja hän myös maalaa tauluja. Kansalaisopiston puutyökurssilla on syntynyt muun muassa seinäkoristeita.

”Taide on aina ollut sellainen mukaansa vetäjä.”

Tuovila pitää myös moottorisahaveistoa taidemuotona.

”ITE-taidetta olen katsellut erityisesti Facebookin kautta. Se on Suomessa todella monipuolista.”

Tätä nykyä Tuovila veistää moottorisahalla tuttunsa omakotitalon pihalla.

”Kukaan naapureista ei ole vielä sanonut, että lopeta.”

Talvellakin hän saattaa sahaa käyttää, jos ollaan nollakelissä, mutta pääosin veistoharrastus ajoittuu sulan maan aikaan. Käytössään Tuovilalla on tavallisen polttomoottorisahan lisäksi akkusaha.

”Hommasin sen kesällä 2020. Akkuja on kolme, ja niillä kestää sahata yhteensä vajaan parin tunnin ajan.”

Varusteina on alusta asti ollut turvakengät ja viiltohousut.

”Veistämistä kannattaa rohkeasti kokeilla, mutta myös suojavarusteet kannattaa heti hankkia. Itse vedän ne päälleni aina ennen kuin alan tehdä mitään, eikä mitään ole sattunut.”

Aloittelijan on hyvä olla tietoinen myös siitä, että saha välillä tuppaa potkaisemaan.

”Huolellinen pitää olla. Saha kyllä potkaisee, jos vähänkin holtittomasti sitä käsittelee tai terä on sahatessa jotenkin väärässä asennossa.”

Tuovilan suosikkihahmoja veistossa ovat karhut ja linnut, ja on hän tehnyt pari koiraakin. Karhua hän ei ole luonnossa nähnyt, mutta hillasuolla ollessa on läheiseltä kankaalta murahtelua kuulunut.

”Alkuun veistäessä tuli epäonnistumisiakin, mutta kun enemmän tekee, niin siinähän sitä oppii.”