Aimo Laitinen

Moottorisahaveistossa Aimo Laitista koukuttaa uuden oppiminen. Luovuus kumpuaa kiinnostuksesta erilaisiin muotoihin, arkkitehtuuriin ja eläinten anatomiaan. 

Hän hakee puunveistossa samaa mitä toisessa mieliharrastuksessaan, tanssimisessa. Tämän rauhallisen miehen sisällä asuu ilmiselvä lattari, sillä mielirytmi on rumba.  

”Tanssi on liikettä, ja juuri sitä haen myös veistämiini otuksiin ja teoksiin. Olen tehnyt esimerkiksi karhuorkesterin, tanssiparin sekä kirmailevia vasikoita.” 

Ensimmäisen kerran Laitinen tarttui moottorisahaan veistomielessä Maaseudun Sivistysliiton kurssilla vuoden 2017 keväällä. Kurssin vetäjän Juha Käkelän opastuksella syntyi karhu, pöllö ja porsas. 

”Siskonihan se aluksi päätti, että olen kiinnostunut veistosta ja vei kurssille. Kun sitten täytin 60 vuotta ja sain lahjaksi hyvän sahan, eihän sitä ilennyt olla sahaamatta. Lisäksi kun on ikänsä tehnyt pitkää päivää, ei pysty olemaan jouten.” 

Vuoteen 2015 saakka Laitinen uurasti maatalousyrittäjänä Utajärvellä ja teki töitä kirjanpitäjänäkin 15 vuoden verran.  

”Muutin Ouluun, kun poika ryhtyi jatkamaan tilanpitoa. Nyt olen veistänyt päätoimisesti puuta siitä asti, kun koronarajoitukset alkoivat keväällä 2020. Pölkkyjä on muuttunut puruiksi, ja on siinä sivussa tullut jokunen karhukin. Ihmishahmojakin on tullut kokeiltua.” 

Laitinen luonnehtii eläinhahmojensa olevan usein sarjakuvamaisia, mutta joukossa on hyvinkin luonnollisen näköisiä töitä, kuten juuri vasikkaveistokset.  

”Vasikoita aloin veistää, koska kukaan muu ei ollut niitä tehnyt. Vasikka-aihe kiinnostaa senkin takia, että äitini tuli 80 vuotta sitten pikkutyttönä evakkoreissulla kävellen Karjalasta kylän lehmiä ja vasikoita paimentaen.” 

Laitinen oli kiinnostunut puukäsitöistä jo pikkupoikana. 

”Naapurissa ollut vanhempi mies otti oppipojaksi ja siirsi taitonsa minulle. Tein kaikenlaisia pahka- ja tuohitöitä, koivusta kauhoja ja lusikoita sekä pähkinäpuusta tukit hirvi- ja pienoiskivääriin.” 

Keskitalven kaamoksen ajan Laitinen tekee taltoilla reliefejä sekä puukolla pienoispatsaita kaupungilla olevassa hallitilassa. Isompia töitä varten hänellä on sahauspaikka metsässä kymmenen kilometrin päässä Oulusta. 

Laitinen käsittelee teoksiensa pinnan korkeintaan puuöljyllä tai lievästi polttamalla. Näin jää näkyville se, joka hänen mielestään on olennaisinta: puu itse. 

”Minua kiehtoo puunsyiden kauneus.”