Relax & Dance! Taivaan sineen jo kadonneen Elis Sinistön (1912-2004) elämä oli tanssiparatiisiteos, joka on merkittävä, tutkimisen ja tallentamisen arvoinen kohde
Teksti ja kuvat: Heini Heikkilä
Ruiskukkien poiminta
Valinnoista oudoin
on ruiskukkien poiminta:
varmuuden sijaan valita nälkä
elementeistä valita
ilma
tunnusta sen väri:
hyödytön aineeton ikiturha
sinä
joka päivä jatkuu
liitto jonka solmivat järki ja leipä
vain hullu
Jumalan lapsi
käy kädessään sininen kukka.
Elina Vaaran runo on liimattu keskellä metsää kohoavan, rakettimaisen, tornia ja kellotapulia muistuttavan puurakennelman oveen. Kyseessä on kansantaiteilija, esoteerikko, absolutisti, pasifisti, vegetaristi, tanssi- ja performanssitaiteilija, keksijä Elis Sinistön Vuorimaja. Seinissä on lisää tekstejä, sitaatteja ja kuvia, oksista ja laudoista tehdyt portaat ylälaverille, jossa pressuin eristetyssä tilassa, jossain majan, pesän ja rakennuksen välimaastossa sijaitsee heteka, pehmein peitoin ja tyynyin yhä koristettuna, pienen, metsään ja siniseen taivaaseen avautuvan ikkunan alla. Antennin, raketin tai tornin toisella puolen on erikoinen liukumäki tai laskusilta suoraan tyhjyyteen, ja sen alla kookas, kokopuinen salinovi, joka koomillisen juhlallisesti aukeaa metallikahvastaan mehiläiskirjastoon, jossa yhä, kaksikymmentä vuotta Eliksen menehtymisen jälkeen, naulasta roikkuu mehiläishoitajan hattu ja hunajaisia tarvikkeita. Mehiläispesien rakenteita on metsässä kymmeniä.
Sinistö on itse otettu sukunimi. ”Ihailen kaikkea taivaan sinistä ja sinisiä meriä, sinisiä silmiä. Mä keksin itselleni uuden nimen.” Ranskaksi nimi viittaa myös kaikenlaiseen turmiolliseen ja vasemmalla olevaan Sinistön mukaan: ranskankielen sinistre on suomeksi ”uhkaava”. Aikanaan 50-90 -luvulla eksentrinen teosofi-joogi-mystikko oli paikkakunnalla ja sovinnaisessa yhteiskunnassa outo lintu, jota taidepiirien ulkopuolella pelättiin ja kammottiin. Helsingin taidenäyttelyiden avajaisissa hän oli kuitenkin tunnettu, pidetty ja aina erinomaisen tyylikkäästi ja omaperäisesti pukeutunut hahmo. ”Kaikki tuon ajan taidepiireissä pyörineet tunsivat Elis Sinistön, ei voinut välttyä”, kertoo Maaseudun Sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallioinen.
”On niin kuin ei oliskaan. Ajattelee vaan, että minä olen kappale luontoa, minä en omista mitään, mutta luonto omistaa minut,” Elis Sinistö kertoo elämänfilosofiastaan Erkki Pirtolan kuvaamassa ja tallentamassa filmissä YouTubessa. ”Kun ihmisellä on tarve, tarve kysyy neuvoa älyltä. Jos ei äly vastaa, niin sitten vastaa mielikuvitus. Ja jos ei mielikuvitus vastaa, niin sitten mennään abstraktiselle alueelle, intuitio ratkaisee loput. Sieltä tulee kaikki.”, kertoo Sinistö elämästään metsässä Kirkkonummen Veklahdella.
1930 -luvulla riitaisesta ja köyhytyneestä kotitalosta Pohjois-Suomessa lähtenyt, sodan kokenut Sinistö voitti vuonna 1953 keksijäpalkinnon Ranskassa, ja osti metsätontin Kirkkonummelta 39 000 markalla silloiselta omistajalta vuonna 1954. Tontin hinnan hän maksoi työskentelemällä myyjän lautatavaraliikkeessä kahden vuoden ajan. Sinistön tilasta tuli Villa Mehu, ilon ja riemun paikka, jonne kuljetaan metsäpolkua, Mehutietä pitkin, ja jonne kaikki rakennelmat on omin käsin rakennettu ja kaivettu, sekä tavarat kuljetettu polkupyörällä. ”Minusta on helvetin mukava olla sopusoinnussa luonnon kanssa. Olen kaikki koittanut laittaa sillä tavalla, että se saumattomasti liittyy luontoon”.
Vuorimajan arkkitehtuurin tarkoitus on ratkaista hengen ja materiaalin ristiriita. ”Vaakatasoiset elementit edustavat materiaalia ja pystysuorat henkeä. Ja kun ne laittaa poikittain, syntyy ristiriita. Ristiriita… on ohitettu”, selittää Elis Sinistö pukien sanattoman alueella olevaa kokemustaan ja ajatustaan sanoiksi. ”Se voi palvella monta tarkoitusta, sillä voi nukkua, asettaa henkisiä kysymksiä, siellä voi unelmoida ja sillä voi lähteä kuuhun sieltä”, Sinistö kertoo. Hän oli syvästi kiinnostunut astrologiasta, aivoaalloista, kartoista, teosofiasta ja esoteriasta, ja puhui lämpimästi myös Jumalasta.
Uskonnollinen ahdasmielisyys tai tuputus puuttuu Villa Mehusta täysin, ja Jumala varmaankin tarkoittaa Elis Sinistölle rakkautta. Metsän täyttävien rakennelmien seiniin on nimittäin liimailtu varoituskylttejä ja lehtijuttuja, joissa kielletään pelottelemasta lapsia uskonnolla, kerrotaan ankaran uskonnollisuuden vaaroista, kielletään käärmeet, alkoholimyrkyt, retkuilu, myrkkyhuvi, wc -paperi ja motoristit. Osa on toki kadonnut jo.
Kyltit, lehtileikkeet ja ihan kaiken muunkin Villa Mehussa lävistää äly ja huumori, puista roikkuvien keinuviritelmien, tanssi- ja performanssiteatterin, auringon mukaan kääntyvän aurinkotalon, Laboran, soppien, vierasmajojen, saunojen ja kolojen, mitä mielikuvituksellisimpien käytännön keksintöjen, rakennelmien ja ratkaisujen muodossa. ”Villa Mehun majat ovat luovaa tee-se-itse -arkkitehtuuria, eräänlaisia veistoksia. Yhdistettynä Eliksen elämäntapaan ne muodostavat oman taideteoksensa”, luonnehtii tutkija, nykykansantaiteen kartoittaja ja valokuvataiteilija Veli Granö. Granö sijoittaa Helsingin Sanomien artikkelissa Sinistön ja Villa Mehun nykykansantaiteeksi luonnehditun taidesuuntauksen kärkeen. Restauroimalla siitä saisi hittinähtävyyden. ”Nämä majat ja härvelit voisi aika helpostikin rakentaa uudelleen. Nuoret taiteilijat tulisivat varmaan tänne mielellään puuhaamaan. Tästä voisi tehdä onnellisten ihmisten puuhamaan,” Granö visioi. ”Villa Mehussa käy jo nyt ulkomaalaisia taiteilijoita, joiden töissä viitataan Sinistön filosofiaan ja töihin”. Elis Sinistö olisi itse epäilemättä myös samoilla linjoilla. ”Alle 160 -vuotiaat lapset saa leikkiä täällä”, hän toteaa filmitallenteella.
Maaseudun Sivistysliiton ITE Uusimaa -hankkeen kartoitustiimin vierailun aikaan, kesäkuun alussa 2023, osa rakenteista on kokonaan purettu, tuhoutunut ja elää enää muistoissa, video- ja kuvatallenteissa ja esimerkiksi Jan Kailan 1980 -luvulla ottamissa upeissa valokuvissa ja valokuvakirjassa. Teoksia on esillä myös Rauman mittavassa Lintu ja kala! -nykykansantaidenäyttelyssä. Paikan nykyinen omistaja kertoo, että jopa Discovery Channelilta oli käyty kuvaamassa paikkaa viiden tunnin ajan.
Loput ovat kovaa vauhtia ruostumassa, maatumassa, sammaloitumassa ja romahtamassa. Päärakennukseen, Erakkomajaan pääsee vaivoin kumartuen vielä sisään, valokuvien, teosten ja papereiden homehtuessa ja maatuessa sisään. Rakennusta kirjailleet kellot ja korut ovat kadonneet, nuket rikkoutuneet, seinien uutisotsikot haalistuneet ja hapertuneet. Ilkivalta ja oleilu alueella on kielletty, vaikka se onkin avoinna ihmisille oman turvallisuuden ja yksityisomaisuuden kunnioittamisen rajoissa.
Itse tehty elämä on Veli Granön ja Raija Kallioisen luoma, suomalainen sana ilmiölle, jossa koko elämä rakennetaan omaehtoisesti ja esteettisesti. Laajassa ja harvaan asutussa maassa ja karussa luonnossa on tilaa ja volyymia itse tehdylle elämälle. ”Usein Suomen sydänmailla, kurjissa mökeissä asukkaat ovat onnellisempia kuin Englannin ylimystön aristokraatit korkeimmissa palatseissa. Kyllä siinä onnellisena olemisessa on Jumalallakin osuutensa. Jos nimittäin Jumala on rakkaus.”, sanoo Elis Sinistö. “Villa Mehu on antivallankumouksellinen teos. Elis Sinistö oli varsinainen ruhtinas palatsissaan, vaikka ei omistanut mitään. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten Sinistö, ei tulisi verisiä vallankumouksia”, pohtii Pirtola.
Taide on yhteistä, ihminen,
sitä yksin et omistaa saa.
Taide on Jumalan lahja,
joka kaikkien yhteinen on.
Jaa siis, ihminen, taidetta lapsille maan.
Jakaen saat sinä itse Jumalan taidetta ammentaa.
– Ionowa, Helsinki 1970 (teksti Villa Mehun Vuorimajan seinässä).
Leipäkoteloon on viritetty C-kasettisoitin muistona Elis Sinistön tanssiesityksistä. Niissä yleisö seisoi kehän ulkopuolella ja Elis tanssi areenalla balettitrikoissa tai ilman vaatteita. Esitys saattoi loppua päälläseisontaan. Metsämättäällä lojuvan pulsaattorin päällä on gramofoni, jossa kuin kesken soiton pysähtyneenä yhä Bloodstone: Train Ride to Hollywood (1975) – LP -levy, Ludvig van Beethovenin Sinfonian kansi alta pilkottaen.
Varsinaisen päivätyönsä Elis Sinistö hoiti Kansallisoopperassa avustajana ja tanssijana, sekä alastonmallina. Hän teki myös sanoittajana yhteistyötä säveltäjä George de Godzinskyn kanssa. Kevätsävel -nimisen kappaleen nuotit on kiinnitetty Labora -rakennuksen seinään. Erkki Pirtolan tallenteissa Villa Mehun pihalla soi Elis & HMP:n erittäin menevä ja mainio konemusiikkitaustainen kappale ”Jaffa on vahvaa / taivaita on monta luotu” ja hän tanssahtelee videolla sen tahtiin myös metsän ruskalehtien väripilkkuisessa takissa Kiasman aulan liuskalla yläkerroksiin. Pyhän kolminaisuuden, isän, äitin ja tytön nimeen.
Mehu paras rehu, juoma sekä jehu. Tosi!
Kirjoittaja
