Petteri Seppä

Sonkajärvi (1963)

Sonkajärveläinen, musiikkiaiheisten teosten taiteilija Petteri Seppä tunnetaan muusikkona taiteilijanimellä Henry Spirit. Rakennusmiehenä toimivalla Sepällä on sisäinen palo myös musiikillisten asioiden kuvittamiseen. Teoksissa on kollaasi- ja sekatekniikalla kuvattuna usein erilaisia soittimia, etenkin kitaroita. Materiaaleina Seppä käyttää muun muassa rakennusjätettä ja muita kierrätysmateriaaleja. 

Rakentajien sukua oleva Seppä on koulutukseltaan puualan artesaani, mikä näkyy muun muassa erilaisten materiaalien oivaltavana ja taidokkaana käsittelytaitoina sekä teosten huolellisessa viimeistelyssä. Hän kertoo, että vaikka teosten konkreettinen toteutus on suhteellisen nopeaa, koko prosessiin suunnitteluineen voi kulua kauan aikaa. Ideointi ja ajatusten tasolla tekeminen on jatkuvasti käynnissä. 

Materiaalit teoksiinsa Seppä keräilee pitkälti itse. Materiaaliksi soveltuvat perinteisen puun lisäksi kaikenlaiset mielenkiintoa herättävät muualta poisheitetyt osat, palat, liuskat, levyt. ”Jos jotain on paljon, tuo se aina mahdollisuuden luoda jotakin uutta”, Seppä toteaa. Teoksista löytyy monipuolinen kirjo materiaaleja, joita hän on käyttänyt oivaltavasti; erilaisten puumateriaalien lisäksi muun muassa vanhoista peltirasioista, tarjottimista, tölkeistä leikattuja osia, erilaisia levyjä, jämämaaleja, huopamattoa, muovimattoa, malliliuskoja, tarroja, kuulalaakereita, metallisia osia sekä soittimien osia. 

Petteri Sepän teosten estetiikka on harkittua ja selkeää. Tilaa jää katsojan omille oivalluksille. Mitä pidempään teoksia pysähtyy katsomaan, sitä enemmän löytyy eri tasoja. On selvää, että Sepän teokset soivat, kuten hänen akustinen kitaransakin: upeasti ja omintakeisesti. 

Petteri Seppä kertoo kokevansa taiteen tekemisen vapauttavaksi. Vaikka hän tekee ensisijaisesti taidetta itselleen, on hänen mielestään aina mukava kuulla millaisia ajatuksia työt herättävät muissa ihmisissä. Sepällä on ollut omia näyttelyitä, minkä lisäksi teoksia on ollut ryhmänäyttelyissä.

Teksti ja kuvat: Mari Kekäläinen