Aarne Paldanius
Lapinlahti (1915-1978)
Lapinlahtelainen Aarne Paldanius haaveili jo nuorena miehenä taideopinnoista, mutta sen ajan maanviljelijäyhteisö ei ollut taipuvainen kannustamaan häntä taiteilijan ammattiin ja niinpä nuori Aarne joutui hautaamaan haaveensa. Hän jäi hoitamaan kotitilaa. Vuonna 1949 Paldanius rakensi perheelleen oman kotimökin Lapinlahden Mäkikylään. Aarne sai vaimonsa Irja Komulaisen kanssa kaikkiaan kymmenen lasta. Perheen elannon takasivat viisi lehmää, hevonen, pellot ja talviaikaiset metsäsavotat.
Vuonna 1965 kovan ruumiillisen työn raatajaan iski kova rintakipu, joka tarkemmissa tutkimuksissa osoittautui angina pectorikseksi. Myöhemmin, samana vuonna Paldaniuksella todettiin vielä keuhkosyöpä. Nämä merkitsivät väistämättä raskaiden töiden loppumista ja passitusta suoraan sairauseläkkeelle. Paldanius oli kuitenkin kiitollinen elämänlahjansa jatkumisesta. Nyt hän tiesi mitä alkaisi tehdä – haave taiteen tekemisestä ei ollut unohtunut mihinkään.
Paldanius alkoi veistää omin käsin rakentamansa kotitalon kammarissa öiseen aikaan, aluksi vain öljylampun ja kynttilöiden valossa, koska sähköt Paldaniuksille tulivat vasta 1970-luvun alussa. Paldanius sai muun maailman nukkuessa pölkyt puhumaan ja lankut kertomaan omaa kieltään. Hän kutsui puusta muotoja esiin hyvin taitavasti. ”Katotaan, että mittee tämän puun sisältä löötyy”, kuten Aarne vaimolleen tuumaili aloittaessaan veistää uutta teosta. Tämän täysin itseoppineen kuvataiteilijan ura urkeni suorastaan hämmästyttävän vauhdikkaasti. Yleisö pääsi tutustumaan hänen inhimillisellä lämmöllä ja huumorilla höystettyihin teoksiinsa jo vuonna 1967, kun hän debytoi Kuopiossa Ars Liberan vuosinäyttelyssä.
Monipuolisen taiteilijan teoksia ehti olla esillä Ars Liberan näyttelyissä 1967–1978, Suomen kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttelyissä vuosina 1970, 1972 ja 1975 sekä valtakunnallisissa näyttelyissä 1974 ja 1975. Suomen Taideakatemian kiertonäyttelyssä Paldaniuksen teoksia oli esillä vuonna 1974, Tutka-ryhmän näyttelyissä Helsingissä, Kuopiossa ja Lappeenrannassa vuosina 1973, 1974, 1976 ja 1978. Ars Liberan kuukauden taiteilijaksi hänet valittiin 1969–1973.
Ulkomaisissa näyttelyissä hänen loputtomasti yksityiskohtia pursuavia teoksiaan oli esillä ainakin Tanskassa, molemmissa Saksoissa, Ruotsissa, Norjassa, Jugoslaviassa sekä Ranskassa.
Aarne Paldaniukselle myönnettiin myös taiteilijaeläke, mutta hän ehti nostaa sitä vain noin puoli vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli hämmästyttävän tuottelias taiteilija, kun ottaa huomioon, että hänen aktiivinen uransa kesti vain 10 vuotta. Kun Paldaniuksen teosten ääreen pysähtyy, ne ilmentyvät jollain kummallisella, unenomaisella tavalla ajattomiksi. Teoksissa ihmiselämän pienuus ja traagisuus ovat usein veikeästi läsnä. Joskus ne naurattavat, joskus taas vakavoittavat. Monissa teoksissa ihmisjoukot surevat, pelkäävät, kamppailevat ja kärsivät. Jotkut jopa rakastavat. Aivan kuten tänäänkin. Ja huomenna.
Teksti: Jari Ruotsalainen. Kuvat: Mari Kekäläinen. Henkilökuva Paldanius-arkisto.
