Greger Grönholmin taide on esimerkki suomalaisen nykykansantaiteen, ITE-taiteen muuttumisesta kansainvälisten kulttuurivirtausten keskellä
Teksti ja kuvat: Veli Granö
Suomalaisen ITE-taiteen ja kansainvälisen outsider-taiteen suhde herättää usein kysymyksiä. Missä niiden ero piilee? Asiallisesti katsoen ITE on outsider-taiteen suomalainen alalaji. Moni suomalainen taiteilija tuntee kuitenkin itsensä, karjaalaisen Greger Grönholmin tavoin, nimenomaan outsideriksi. Tämä johtuu osin outsiderin tarkoittamasta ulkopuolisuudesta. Ulkopuolisuus on monen nuoremman polven nykykansantaiteilijan kokemus paikastaan yhteiskunnassa.
Greger Grönholmin taiteilijuus syttyi maatilalla Snappertunassa. Hän oli lapsena hyvin astmaattinen ja vietti paljon aikaa yksin huoneessaan. Pojassa ei näkynyt mitään merkkejä tulevasta maatalon isännästä. Hän alkoi piirtää itselleen omaa maailmaansa. Tutustuminen amerikkalaiseen undergroundiin ja primitiiviseen taiteeseen antoi mielikuville uuden muodon. Hänen nykyinen kuvamaailmansa on omaperäinen ja melkoisen synkkä. Kuvissa vallitsee kansainvälisessä outsiderissa yleinen horror vacui – tyhjyyden kammo. Teoksen pinnassa ei ole tyhjää kohtaa, koko kuva-alaa peittää verkkomaisesti levittäytyvä kuvasto. Kuvien kauhistuttavat hahmot työntyvät esiin perspektiivittömästä pinnasta, kuin niillä olisi jotain sanottavaa.
Greger sanoo kuviensa olleen aina synkkiä, muttei kerro mustuuden alkuperästä. Hän ei ole lainkaan masentunut, aivan päin vastoin, vaikka taiteilija sureekin syrjäytyneiden ystäviensä karuja kohtaloita ja ihmiskunnan monipuolista tuhotyötä maapallolla. Gregin teoksia katsova jääkin pohtimaan mistä hänen kuviensa ja yleensäkin underground-taiteessa yleiset zombit ja pääkallot ovat peräisin. Ehkä kyseessä on eräänlainen maksimaalisen sanomisen tyyli, jossa hiljaisille tai herkille hetkille ei haluta jättää lainkaan tilaa?
Greg on toiselta ammatiltaan punk-muusikko ja kulttibändi Loinen energinen laulusolisti. Tähän tyylilajiin ei kuulu hiljainen artikulointi, punkissa nyansseja pitää etsiä äänimassan sisältä. Ne eivät ole hiljaisia ääniä, vaan paljastuvat enemmän rytmin vaihteluissa ja aina uusia muotojaan etsivässä kapinallisessa asenteessa. Toistuva, itsensä ympärille kiertyvä rytmi on myös Gregin piirrostaidetta leimaava ominaisuus.
Gregerin kuvien hahmot viittaavat myös kulttuuriamme voimakkaasti muokkaavaan uushenkisyyteen. Usein new age -taiteen käsitetään esittävän vain enkeleitä tai avaruudellisia näkyjä, mutta voiko ihmistä ravistavaa uskontoa olla ilman pahuutta ja demoneita! Gregin kuvien esikuvia voi löytyä myös fantasiakirjallisuuden ja elokuvien maailmasta. Nekin voi nähdä vastauksena länsimaisen ihmisen henkisille tarpeille sekulaarissa, salaisuuksistaan tyhjentyvässä kulttuurissa.
Greger Grönholmin taiteen voi nähdä esimerkkinä suomalaisen nykykansantaiteen, ITE-taiteen muuttumisesta kansainvälisten kulttuurivirtausten keskellä. Jotain kansallisesta kulttuuristamme on teoksista yhä löydettävissä, mutta päällimmäisenä hänen tuotannostaan erottuu lahjakkaan taiteilijan omaäänistä tulkintaa länsimaisen outsider- ja underground-kuvakulttuurien tyyleistä.
