Sirkka Turkin Ruusulinna on koskettava kesäparatiisi ja taideaarre Porvoossa
Teksti ja kuvat: Heini Heikkilä
Punaisen tuvan keittiön pöydän ääreen on hiljentynyt ITE -taiteilija Sirkka Turkin valtavaa elämänkokemusta, voimaa ja tarinaa kuulemaan harras ITE Uusimaa hankkeen tiimi. Pöydällä on postikortteja, seinät kirjavinaan marionetti- ja nukketeatterinukkeja, joiden hahmoilla on todellisuuden esikuvat, ja tarinat pitkän elämän varrelta, voipaperiin käärityistä voileivistä turvallisesta isoveljestä, shamaanisauvan rakentamisesta, matkoista kaukomaihin pulppuavat tilaan loputtomana runsauden ja yllätyksien virtana.
ITE Uusimaanseutu – Paikallisuuden lumovoimaa matkailuun -hanke (2022–2024) on tullut tapaamaan Sirkka Turkkia ja tutkimusretkelle Ruusulinnaan, joka on aiemmin jo valokuvataiteilija, kartoittaja Veli Granön hankkeeseen löytämä ja kartoittama, aivan uskomattoman kaunis ja koskettava kohde. Tänä kesänä kaksikymmentä vuotta rakentunut Ruusulinna on mukana Konstrundanilla juuri avautuneen Art Fair Suomi -festivaalin ITE-taiteen kohteissa. Ruusulinnaan pääsee tutustumaan myös pientä pääsymaksua vastaan taiteilijan kanssa etukäteen sopimalla.
Kesän ja elämän pieniä palasia ilosta ja rakkaudesta, painajaisia, raatelevaa tuskaa, lämpöä ja herkkyyttä on täynnä myös Sirkka Turkin japanilaisesta estetiikasta kumpuava, keittiön pöydällä sijaitseva, omakustanteinen haikukokoelma.
Ja niin on koko Turkin taiteellinen ilmaisu ja elämä kokonaisuudessaan, kuin ympäröivä luonto. Ruusulinna sijaitsee Porvoon Tolkkisessa kannaksen yli vievän hiekkatien päässä. Pelkästään taidegalleriakäytössä oleva, asumaton punainen tupa ja pihamaalle, liiteriin, kasvihuoneeseen ja metsään levittyvän taiteen, kukoistavien kasvien ja luonnonvoiman häkellyttävän runsas ja monimuotoinen keväisen sammakonkurnutuksen ja kudun tavoin pulppuava luovuuden ja erilaisten materiaalien käytön, oivallusten ja oman, tunnistettavan muotokielen ja kuvaston kehittymisen ja kehittämisen lähde on elvyttävä ylistys elämälle, suuren sydämen ja syvistä traumoista ammentavan tuntemusten väkevyyden ja kirkkauden kehto. Kylpy, kukat, kalannahka, hauen leukaluu, kutu, kesäparatiisi. Sielulinnut, siniset ja väkevät värit, mosaiikit, savi. Tuulikellot, patsasrakennelmat, valokuvat.
Mutta ilon sirpaleiden seasta ailahtaa tämän tästä esiin tummat, syvät sävyt. Ankara, tanssin ja muut vaarat täysin tuominnut, väkivaltainen uskonnollinen äiti, tulipalot, sairaudet, kuoleman ja yksinjäämisen toistuminen elämäntarinassa ja läsnäolo huokuu Ruusulinnan tuvan täyttävässä, palaneenkatkuisessa toisenlaisessa todellisuudessa, satukaupungissa, jossa unelmien, unien ja lämpimien muistojen vahva verkko – taide – tekee eheäksi ja kokonaiseksi läpi pirstaloivien kokemusten. Satukaupunki on tehty entisen puolison tuhopolttaman kotitalon hirrenpätkien jäänteistä.
Pihassa on vierasmaja ja neljä erilaista ulkorakennusta täynnä taidetta. Liiterin täyttää maalaustaide, saviveistokset ja pyykkipojilla liiterin seiniin ripustetut unikuvat, muotojen ja värien ilmaisuvoimaiset, yhtä aikaa herkät ja väkevät piirustukset. Metsän lintu on tehnyt kattorakenteisiin pesän, ja poikaset piipittävät rakenteissa. Rakennusten lomassa hehkuvat kesään juuri puhjenneet omenapuut, sireenit, pionit, kielot, kurpitsat, kehäkukat, perunamaa. Autotallista avautuvat näkymät opettajan ja ”äidin” matkoihin Nepaliin auttamaan tyttöjä ja lapsia. Puutarhan vajasta löytyy ihmeellinen, pyöreä tanssityttöjen peilisali, rehoittavia taimia ja lampi, jossa saviveistokset, pienet pojat, ovat ongella. Hindutemppelin norsu on omassa majassaan, ja satukaupungin talojen muotokieltä toistavat teokset tököttävät metsänrajassa kirkkaissa väreissä. Fysioterapeutin ja kuvataiteilijan työt, pitkän elämänuran aikana valmistuneiden töiden runsaus ja ne lävistävä rikkaus, anteliaisuus, teosten ja Sirkka Turkin suuri, lämmin sydän ovat aarre, joka on ihana kokea, ja jota kannattaa vaalia ja suojella.
Kirjoittaja
