Väinö Ylén

Rauma (1908–2000)

Kodisjoen taideyhdistyksen ylläpitämä Väinö ja Hilma Ylénin kotimuseo on Kodisjoen keskustan tuntumassa. Talo avautui yleisölle heti taiteilijan kuoleman jälkeisenä kesänä 2001. Näyttely on yksi maamme merkittävimmistä ITE-taiteen kokonaisuuksista.

Väinö Ylénin isä kuoli, kun poika oli vasta neljä vuotta vanha. Väinö lähetettiin seitsenvuotiaana isoon taloon rengiksi, eikä hän saanut muuta koulusivistystä kuin kiertokoulun. Kuitenkin kaikki saivat hänestä aikaansa seuraavan ja nokkelaälyisen vaikutelman. Köyhä poika hankki vanhan myllyn ja ryhtyi kylän mylläriksi, kunnes alkoi sota. Työ keskeytyi viideksi vuodeksi. Jatkosotaan Väinö ei enää olisi mennyt, kun oli kerran jo kotiin hengissä palannut. Hänen kerrotaan piileskelleen hetken Laitilan metsissä – käpykaartilaisena, kuten silloin sanottiin.

Toimeliaana ja kekseliäänä miehenä Ylén ehti olla myllärin, omenanviljelijän ja maanviljelijän lisäksi puimuri- ja kuivuriurakoitsija, kirkon huoltomies ja ennen kaikkea muurari. Hänet mainittiin legendaarisen nopeaksi tiilien latojaksi.

Kun työura oli päätöksessä, Ylén muutti navettansa galleriaksi ja aloitti patsaidensa rakentelun. Kahden vuosikymmenen uurastuksen tuloksena syntyi yli 500 betoniteosta. Yhteisiä hetkiä viettääkseen Hilma-puolisokin päätti ryhtyä betoninmuotoiluun; hänen teoksiaan löytyy kymmenkunta.

Teosten aiheet on poimittu ympäröivästä arjesta. Patsaat kertovat samalla lähes huomaamattomasti Väinön ja Hilman elämäntarinan. Tuossa pieni, orvoksi juuri jäänyt poika istuu sisarustensa kanssa murheellisen äidin lykkimässä vesikelkassa. Jo kohta Väinö tapaa ensi kerran tulevan vaimonsa: nuori Hilma siinä seisoo talvivaatteissaan, hoikkana ja ujona. Heidän häänsä on kuvitettu tunnollisesti: jokainen vieras on saanut oman patsaansa. Tuossa lääkäri jo kumartuu kranaatin silpoman sotilaan puoleen, ja tuolla toverit kannattelevat haavoittunutta kumppaniaan.

Kaikki ei elämässä mene kuten oli suunniteltu. Lasta ei Yléneille suotu. Koskettavin osa navetan teossarjoista alkaa raskaana olevien naisten patsaista, jatkuu synnytyslaitokselta kaksosineen palaavana pariskuntana, ja kohta pienokaiset jo telmivät hiekkalaatikossaan. Lasten kasvun ihmeen kuvailu jatkuu koulunkäynteineen, harrastuksineen ja perhejuhlineen.

Teksti: Veli Granö. Toimittanut: Lauri Oino. Kuvat: Veli Granö.
Pidempi taiteilijaesittely on julkaistu ITE Satakunnassa -kirjassa.