Teuvo Jalonen
Pori (1961)
Teuvo Jalonen on tehnyt pitkän työuran paperitehtaan vuorotyöläisenä. Jalosen luovuus pysyi pitkään visusti piilossa, vaikka oli vaimo Marjaana jotain aavistellut: mies oli alkanut pyöritellä sormissaan isoa sinitarrapalloa, ja kerran aamukahvin juonnin lomassa massasta muotoutui taidokas eläinhahmo. Marjaana toi kotiin askartelusavea, ja pian Jalonen esitteli tekemänsä mammuttiveistoksen. Se oli hyvin näköinen, jopa villamammutille tyypillinen tiheä karvoitus oli paikoillaan. Sen alkuperäkin selvisi, kun perheen koiran turkissa huomattiin muutama aukkokohta. Kun Jalonen käväisi savenmuotoilukursseilla, hän tunsi olevansa melkein saman tien valmis aloittamaan taiteilijanuransa.
Nykyisin talo on täynnä pienikokoisia saviveistoksia. Lajien kirjo on suuri. Joukosta löytyy eksoottisia ja harvinaisia eläimiä, mutta suosituin aihe on kissa, joka onkin vartalonsa plastisuuden takia kiinnostava kuvattava.
Onnistumisen ilo on kannustanut Jalosta yhä vaativampiin haasteisiin. Vuonna 2012 hän ryhtyi valamaan talonsa pihamaalle luonnollisenkokoisia betonisia eläinhahmoja. Kotimaan eläimistö sai eksoottista seuraa, kun taiteilija toteutti pihaansa luonnollista kokoa olevan leijonaperheen. Taiteilija kertoo ison urosleijonan olevan C. S. Lewisin Narnia-satukirjoista tuttu Aslan.
Jalosen taiteella onkin ensivaikutelmaa syvempi sanoma. Narniassa käydään Aslan-jumalolennon johdolla taistelua pahuuden voimia vastaan. Leijona kokee tarinan lopussa kristusmaisen uhrikuoleman ylösnousemuksineen. Kirjahyllyn päällä oleva savesta muotoiltu Nooan arkki eläimineen ja sen vieressä lepäävä taidokas, kärsivä Job – ainoa ihmishahmoinen teos – ovat avainteoksia Jalosen ajatteluun.
Jalonen teki pari vuotta sitten suuren päätöksen: hän osti metsäpalstan ja ryhtyi rakentamaan sinne betonisia eläinveistoksia. Tontin ympärillä on armottomasti myllättyjä hakkuuaukeita, eikä menneestä idyllistä ole enää paljoa jäljellä. Pienen tontin keskellä ikimetsän tunnelma on kuitenkin rikkumaton. Jalonen rakentaa itselleen pientä palaa paratiisia. Hän on paluumatkalla sinne, mitä ei ehkä koskaan ollutkaan.
Teksti: Veli Granö. Toimittanut: Lauri Oino. Kuvat: Veli Granö.
Pidempi taiteilijaesittely on julkaistu ITE Satakunnassa -kirjassa.
