Anna-Liisa Siivonen

Kokemäki (1945)

Anna-Liisa Siivosen maailmassa ei tunnu olevan rajoja. Hän seurustelee lintujen ja eläinten kanssa ja näkee ihmeellisiä unia ja outoja olentoja siellä, missä muut erottavat vain harmaata arkea.

Anna-Liisa Siivosen keittiön seinällä roikkuu kokoelma outoja kipsimaalauksia. Ne ovat heti tuoreeltaan muistiin maalattuja unennäkyjä, joissa nuoren Anna-Liisan näköinen ihana neito seikkailee yllättävien tilanteiden pyörteissä. Tuossa siis nuori Anna-Liisa hyppää hirveiden petokalojen joukkoon, tuossa hän kantaa matkalaukussaan lentokalaa, ja nyt hän hylkää laiturilla huutavat lapsensa ja purjehtii virran viemänä kaukaisuuteen.

Surrealistiset kohtaukset kertovat joskus myös edellisen päivän mieltä kuohuttavista tilanteista. Vuoden 2015 maahanmuuttajien tulva Eurooppaan ulottui Kokemäen kylänraitille asti. Tummien miesten joukot päätyivät silloin myös Anna-Liisan unimaisemiin ja yhdessä kuvassa jopa sängyn päätyyn seisomaan.

Unissa vilahtelevat muutkin tunteita herättäneet hetket ja elämän käännekohdat. Lastenhoito muuttuu hilpeästi pienikokoisten miesten imetykseksi, ja erotiikkaa ilmaantuu myös naapurin miehen kohtaamiseen roskakatoksessa.

Siivosen kiehtovat unimaalaukset ovat siis juuri samaa kuin unetkin: ihmeellinen sekoitus totta, toivetta ja synkimpien pelkojenkin varjoja.

Vieläkin alitajuisemmaksi Siivosen taide muuttuu, kun hän kaivaa esiin ”pronssiveistoksensa”. Niiden tarina alkoi puutarhasta. Hän löysi sieltä oudolta näyttävän juurakon, puhdisti ja kuivasi sen ja ryhtyi täydentämään juuren muotoja kivimassalla. Vähitellen juurten mutkat muuttuivat fantasiamaailmaksi, jossa suureksi jättiläiseksi muuttuneesta puusta kasvoi ihmisten käsiä, kasvoja, eläinten osia ja muita mitä ihmeellisimpiä taruolentoja. Kun tuo merkillinen seurue viimein peittyi paksuun pronssimaaliin, alkoi kuvaelma näyttää metalliin ikuistetulta kuvalta antiikin tarinoiden metamorfooseista.

Anna-Liisa Siivosen rajaton mieli vie katsojan ikuisten myyttien syntysijoille, syvälle jokaisen ihmisen unien, mielikuvituksen ja alitajunnan sokkeloihin, joissa neidot muuttuvat puiksi ja jumalat linnuiksi ja ihmiset ymmärtävät eläinten kieltä.

Teksti: Veli Granö. Toimittanut: Lauri Oino. Kuvat: Veli Granö.
Pidempi taiteilijaesittely on julkaistu ITE Satakunnassa -kirjassa.