Airi Kuronen

Harjavalta (1968–2018)

”Elämä on kuin käkkärämänty kolhuineen. Mutta ilman kolhuja ei olisi myöskään elämää.” Näin kirjoitti Airi Kuronen elämänsä loppuvaiheessa. Lahjakas taiteilija loi kokonaisen fantasiakertomuksen, jossa keijut ja metsänhaltijat, tuonenkäet, kentaurit ja pan-hahmot viihtyvät Elämänpuun lehvästön suojissa kaukana julmasta arjesta ja rumasta todellisuudesta. Demonisetkin hahmot ovat lempeitä.

Airi Kuronen oli upea nykytaiteilija, joka eli marginaalissa, yhteiskunnan normirakenteiden ulkopuolella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ollut taiteen ulkopuolinen tekijä. Hän eli taiteestaan ja taiteensa keskellä.

Airi Kurosen fantasiametsässä elämä kietoutuu puiden ympärille: kukat, köynnökset, taruolentojen ja myyttien kaltaiset ihmis- ja eläinhahmot ja niiden yhdistelmät. Puut edustavat jatkuvuutta ja elämää ylläpitäviä voimia. Ihmiset ja eläimet ovat käymäläisiä, fantasiakertomuksen näyttelijöitä eri rooleineen. Alastomat eläin- tai ihmishahmot ovat tiukkailmeisiä tai pohdiskelevia, vaikka ympärillä oleva elämä kutsuu heitä barokin ja renessanssin ajan runsaisiin ja iloisiin juhliin.

Kuronen kuvaa teoksissaan omaa luonnonuskontoaan, jonne voi paeta, kun arki ja paha olo muodostuvat sietämättömiksi. Suuri osa hänen piirtämistään hahmoista on alastomia. Sukupuolijaotkaan eivät ole aina selkeitä: parrakkaalla miehellä voi olla rinnat, naisella useampi rinta. Puolustusmekanismit ja selkeät sukupuoli-identiteetit on jätetty tarpeettomina fantasiamaailman ulkopuolelle.

Airi Kuronen oli piirtänyt lapsesta asti, mutta tyyli muuttui sairauden myötä. Piirrokset syntyivät öisin, jolloin hän purki päivällä kokemansa ja kuvittelemansa asiat ihmisten hyvyydestä ja pahuudesta. Vastakkaisten voimia taistelusta huolimatta piirrokset eivät ole pelottavia tai ahdistavia. ”Mytologia elää nykyelämässä. Se koskettaa jokaista ihmistä, vaikka kaikki eivät sitä huomaa: hyvyyttä, pahuutta, valoa ja varjoja meidän ympärillämme”, hän sanoi.

Piirtäessään Airi Kuronen tunsi elävänsä. Hän kertoi piirrostensa syntyvän ilman etukäteissuunnitelmaa, kuin näkymättömän käden ohjaamana. Piirrokset syntyivät sykleissä, ja ne täyttävät paperin laidasta laitaan. Valitettavasti hän tuhosi suurimman osan tuotannostaan näyttelyvalmistelujen aikana ja ennen ja jälkeen näyttelyitten. Pääsääntöisesti muste- ja kuulakärkikynin tehdyt upean fantasiapiirrokset joutuivat itseensä armottomasti suhtautuvan taiteilijan ajoittaisen tuhoamisvimman kohteeksi.

Teksti: Elina Vuorimies. Toimittanut: Lauri Oino. Kuvat: Veli Granö.
Pidempi taiteilijaesittely on julkaistu ITE Satakunnassa -kirjassa.