Karhufestari on kansanjuhla

Teksti: Timo Reko

Viisi vuota sitten kun aloitimme Karhufestivaalia, odotimme korkeintaan reilua tuhatta vierasta. Silloin kaikki odotukset ylittyivät, ja kukaan ei Ilomantsissa ollut varautunut 5 000 vieraaseen. Olimme onnistuneet luomaan eri yhteistyökumppaniemme kanssa tapahtuman, joka kosketti montaa erilaista ihmistä. Sen jälkeiset festarit Villiruoalla ryyditettynä ja monilla muilla tapahtumilla ovat edelleen koonneet Ilomantsiin tuhansia ja tuhansia ihmisiä.

Mistä kaikki alkoi?

Reilu kymmenen vuotta sitten Kotimäen koululla kokoonnuttiin Puu-Pogostan ”kyläsuunnitelman” merkeissä. Joku ehdotti karhupitäjä Ilomantsin tunnukseksi sadan karhun maata. Tapaamisten edetessä idea muuttui tuhannen karhun maaksi.

Nyt näitä veistettyjä karhuja on Ilomantsissa vajaat pari sataa, ja tämän kesän Karhufestarin myötä reilu kaksi sataa. Ilomantsin metsissä toki vaeltaa vielä kaksinkertainen määrä kontioita. Mutta pikkuhiljaa karhuveistosten määrä vaan lisääntyy.

Samoihin aikoihin kun tuhannen karhun maata tuumailtiin, saatiin Pohjois-Karjalan ITE-taidehanke maaliin. Itseoppineita kansantaiteilijoita oli tavoitettu myös Ilomantsista. Silloinen Vaara-Karjalan Leaderin toiminnanjohtaja Jouni Korhonen ilmoitti, että ei tätä tähän voi jättää.

Otimme vaarin Jounin kommentista ja ryhdyimme kokoamaan yhteen erilaisia tekijöitä. Löysimme myös Pohjois-Italiasta mallin, miten yhdistää puunveisto ja isot markkinat. Sutrion kylällä Italian Dolomiiteilla oli useita vuosia järjestetty puunveistotapahtuma, joka kokosi useita tuhansia ihmisiä.

Kuusi vuotta sitten pidettiin kesäkuussa pieni kansainvälinen veistotapahtuma, jota ei suuremmin markkinoitu. Kaikki panokset laitettiin vuoden 2014 ensimmäiseen Karhufestivaaliin, joka tempaisi ihmiset mukaansa.

Koko kansan juhla

Olen itse miettinyt, mikä saa ihmiset liikkeelle. Puu ja metsä ovat niin syvällä meissä pohjoisissa kansoissa, että jo se innostaa ihmisiä. Moottorisaha koneena on myös meille miehille sitä jotain.

Usein monet miehet eivät ainakaan omien sanojensa mukaan välitä taiteesta. ITE-taide ja itseoppineet kansantaiteilijat ovat osoittaneet, että kulttuuri kuuluu kaikille. Lopulta kyse on kuvanveistosta, taiteesta, jota myös miehet harjoittavat ja jota myös toiset miehet toki naisten ja lasten kanssa käyvät seuraamassa ja katsomassa.

Kansantaidetta ja kansanjuhlaa!

Blogikirjoitus on julkaistu Pogostan Sanomissa 15.8.2019.

Timo Reko

Toimin Maaseudun Sivistysliitossa kehittämispäällikkönä, ja vastuualueenani on hiiliviisautta edistävien hankkeiden kehittäminen ja vetäminen.