Niilo Rytkönen

Suonenjoki (1928–2018)

Ensimmäiset työt on semmosia, että veistelin aitatoloppia lehemälaitumelle. Kannon piässä istuin ja ne rupes näyttämään ne lastut, että ne on lintuja. Ja siitä se lähti alakuun.

Niilo Rytkösen taide avaa silmät ja mielen huomaamaan luonnonmuotoihin kätkeytyvän kauneuden. Samaan tapaan kuin poutapilvet muodostavat hahmoja kesätaivaalla, myös puunkäkkyröissä ja kivenmurikoissa piilee esittävyys. Kun antaa mielikuvituksensa Rytkösen opastamana lähteä vapaaseen lentoon, silmä oppii tavoittamaan hahmon, ja pian koko Rytkösen pihapiiri on täynnä eläimiä: lintuja, vasikoita, majavia, kärppiä, karhuja ja ties mitä. Kaikki esille asetetut luonnonmuodot eivät silti ole esittäviä. Pihamaalla ja piharakennuksissa näytteillä on runsaasti kiviä ja kantoja, joissa on jotakin vaan semmosta, mikä on minun silimään ottanut, että ne on ollut tuotava pihhaan, kertoo Rytkönen.

Alkuun Rytkönen asetteli töitään esille riihen seinään, vähän katseilta piiloon. Ympäristön suhtautuminen pelotti, eikä palaute aina kannustavaa ollutkaan. Millä riivatun kuvatuksilla riihen seinän oot pilannu?, oli naapuri tokaissut teokset nähtyään. Tuotannon edetessälähiympäristö on oppinut ymmärtämään Rytkösen taidetta, eikä häntä arvostelu enää hirvitä. Muiden mielipiteillä on merkitystä enää silloin, jos sattuu samaan oikein hyvää palautetta, sillä se kannustaa, Rytkönen kertoo.

Minä nään tuolla luonnossa, en minä niin osaa tehä, mutta minä nään, Rytkönen kuvailee luonnonlöytötaidettansa. Rytkönen on mieltynyt kolhujen personoimiin puunkäkkyröihin ja metsänoikkuihin. Aika ja sattuma tekevät luonnonmuodoista taidetta. Kevät- ja syksyiltaisin Rytkönen tekee kävelyretkiä metsäaukiolle. Kun silmä osuu sammaleen alta pilkistävään oksaan tai juurakkoon, alkaa aarteen metsästys. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä kaivaessa paljastuu. Kauneimmillaan nämä kotiin kannetut luonnonlöydöt ovat Rytkösen mukaan käsittelemättöminä, varovaisen puhdistuksen jälkeen. Toisinaan hän kuitenkin maalaa luonnonmuotoja kirkkain värein, ihan pihan piristykseksi ja näyttävyyttä tavoitellakseen.

Rytkönen ei halua kopioida. Hänen luonnonmateriaaleista tekemänsä veistokset perustuvat omiin ja omaperäisiin ideoihin. Pihapiirissä on useita veistosryhmiä, joissa hahmojen pelkistetty muoto on saatu aikaan kiinnittämällä seipään nokkaan puukiekko, johon on maalattu kasvot. Tämä veistosidea tuli Rönkköselle mieleen puita sirkkelöidessä ja saman tien hän nimitti syntyneet somat veistokset Somaleiksi, ilman rasistisia ajatuksia. Hauskan lisän Rytkösen luonnonläheiseen taiteeseen antavat linnunpelättimen oloiset naishahmot, jotka kirpputorilta hankituissa vaatteissaan uhmaavat vaihtuvia säitä Rytkösen pihapiirin peltomaisemassa.

Teksti ja kuvat: Minna Haveri