Alun perin geologiksi kouluttautunut Jyri Rastas teki nuoruudessaan akateemista uraa Turussa, mutta muutti 90-luvulla Tampereelle ja opiskeli puutalojen korjaajaksi, kirveshenkilöksi. Työn ohella alkoi syntyä myös taidetta, jossa heijastuu gaudimainen muodon taju sekä taidokas käsityöosaaminen.
Rastas yhdistelee teoksissaan monipuolisesti eri tekniikoita ja kovia materiaaleja. Näin on syntynyt muun muassa keramiikkamosaiikilla päällystettyjä taidehuonekaluja, joiden jalat tuntuvat notkuvan pinnan rytmikkään kuvioinnin tahdissa. Rastas kertoo välttävänsä jyrkkiä kulmia ja säännöllisiä muotoja ja suosivansa lämpimiä värejä. Teoksiin tarvittavat mosaiikkipalat hän tekee aina itse, koska silloin saa juuri sellaisia muotoja ja värejä kuin haluaa. Taideteosten lisäksi Rastaan tekninen taituruus näkyy sinä, että monet työvälineet, sekä esimerkiksi teosten polttamiseen tarvittava keramiikkauuni, ovat hänen itse tekemiään.
1990-luvun lopulta lähtien jatkuneen luomistyön tuloksena on syntynyt valtava määrä erilaisia keraamisia esineitä ja pienoispatsaita. Sarjallisia teoksia edustavat hoikkarunkoiset Vaiteliaat miehet sekä pikkuruiset päät, Degeneroituneet munkit. Mielikuvituksellisesti kuvioituja kannellisia rasioita on tuotannossa paljon. Taideteosten lisäksi Rastaan käsissä on syntynyt lukuisia erilaisia kielisoittimia ja nigerialaisia udu-rumpuja, joiden rumpukalvot on tehty kalannahasta.