Johannes Setälä

Karjalohja (1941)

Johannes Setälä on taidetta tekevä shamaani. Hänen taiteessaan saavat näkyvän muodon alitajuinen ja kätketty. Setälän teokset ovat syntyneet yhteydessä luontoon ja ne elävät osana ympäristöään. Tässä on semmoisia shamanistisia ajatuksia myöskin takana. Shamanismihan liittyy tällaiseen luonnon käsitykseen, ihminen on vain yks osa siitä luonnon kokonaisuudesta. Ja mulla on hyvin vahvat siteet tähän shamanistiseen maailmankäsitykseen. Se muodostui kans aikojen kuluessa, oman elämän ja omien havaintojen ja tuntemusten pohjalta.

Luonnonmateriaaleista toteutetut veistokset ovat tarkoituksellisesti alttiina luonnonvoimille ja siten jatkuvan muutoksen alaisina. Shamanistiset ja kalevalaiset aiheet ilmenevät pihapiirin ja lähimetsikön teosten kuvastossa merkkimäisinä symboleina ja hienovaraisina vihjauksina. Setälä ei suosi taiteessaan monumenttimaisia rakennelmia, vaan kertoo mieluummin veistävänsä ajatuksia.

Kun päivä on laskemassaja
hämärä nousee metsän takaa
Kirkkaan keltaiset vaahterat
loistavat sineä vasten
haapojen pienet rummut soivat
syksyn kaikkia värejä
Pylväskatajan vihreys kalliolla
tintin tirskutusmaan tuoksu
harmaa kivi
Olevaisuus on
Syksy ja Kevät
Talvi ja Kesä
Taivaankannen värit
Yöllä Pohjantähti
Olevaisuus on
Metsälammen tyyni veden pinta
mustat kuvajaiset
aiheeton väreily
karikkeisen sammaleen haju
Yön kummallinen hiljaisuus
Värjyvä rauha
jonka sisällä kaikki liikkuu
Loittonee
Lähenee ja puhuu
Kun päivä on laskemassa
Olevaisuus on
Olevaisuus on
Yön kummallinen hiljaisuus
(28.9.2003)

Setälän mielestä taiteen täytyy olla vaikuttavaa, sisältää merkityksiä. Pelkkä kauneus ei yksin riitä. Setälän teoksissa vanhojen rakennusten laudat huokuvat elettyä latausta ja kivikasallakin on historiansa, samoin kuin kierrätystavaroilla ja veistosten ylle puetuilla vaatteilla. Setälän taiteessa veistosten materiaaleilla on muistonsa ja pihapiirin puilla ja paikoilla haltijansa. Setälä luo teoksiaan aistit herkkinä viesteille, jotka kiireisessä arjessa ja tavarapaljoudessa jäävät useimmilta huomaamatta. Lempeän sarkastisesti hän kritisoi teoksissaan ihmisten touhotusta maineen ja mammonan perässä ja on onnellinen, että on itse päässyt pois pääkaupunkiseudun taide-elämästä, ja pelastautunut shamaaniksi saareen, osaksi luontoa.

Johannes Setälällä on yli 30-vuotinen kokemus shamanismista. Vuonna 1996 alkuperäiskansojen kansainvälisessä Four Winds -kokouksessa intiaaniosallistujat vihkivät hänet Suomen hengenperinnön ja shamaanitulen vartijaksi. Setälä on kirjoittanut kalevalaisesta perinnöstä ja shamanismista neljä piirroksillaan kuvittamaansa kirjaa; Kalevan tietäjät kertovat (1985), Shamaanin matka (1997), Shamaanin maailma (2000) ja Shamaanin rumpu (2005).

Teksti ja kuvat: Minna Haveri