Risto Pelkonen

Kauniainen / Savonlinna (1931)

Arkkiatri Risto Pelkonen on tunnettu paitsi urastaan lääketieteen parissa, myös Tuohelan kylän isänä.

Parin sadan kaarnahahmon muodostama maailma persoonallisine asukkaineen ja tarinoineen on esitelty kirjassa Tuohelan kylän väkeä (Maahenki 2011). Tuohelan kylän väki on ollut nähtävillä myös monissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.

Pelkonen alkoi veistää kaarnasta hahmoja lapsenlapsiensa leikkeihin kesäpaikallaan Savonlinnassa. Ensimmäiseksi myrskyn pudottamasta kaarnasta syntyi nukkekoti ja sitten sarjakuvahahmoja; muumeja, Aku ja Mikki, Viivi ja Wagner. Lastenlasten kasvettua ohi nukkeleikki-iän Pelkonen ei kuitenkaan malttanut luopua kaarnahahmoistaan. Tuohelan kylän väkeä alkoi syntyä maailman kesäisinä poutapäivinä.

Tuohelan kylän juuret löytyvät Pelkosen elämänkokemuksista. Pelkosilla oli Jaakkiman Sorolan kylässä Laatokan rannalla suuri sukutila, Annalan kartano. Kartanossa ja sen sahalla oli työssä paljon kyläläisiä ja arkkiatri koki heidän olevan kuin yhtä perhettä. Suvaitsevainen ja leppoisa ilmapiiri vallitsi, elämä oli hyvää. Tämä tunne on siirtynyt myös Tuohelan kylään. Annalasta löytyy esikuvia Tuohelan kylän asukkaiden piirteille, tiedostamatta tehtyinä. Myös Pelkosen Parikkalassa viettämät kesät ja Enontekiön retket heijastuvat Tuohelan kylään.

Tuohelan kylässä asuu kaksi lääkäriä, kirurgi ja yleislääkäri. Pelkonen ei kuitenkaan tunnusta kumpaakaan heistä omakuvakseen. Kaikki Tuohelan asukkaat ovat samanarvoisia. Suuria ristiriitoja ei kylässä juuri ole, pientä nahinaa ja jännitteitä silloin tällöin. Lakiakin on tulkittu omin päin. Kyläpoliisi konstaapeli Salomon hyväksyy kotipolton, jos laatu on hyvä ja hän saa tilkkasen ikään kuin laadun varmistamiseksi.Tuohelassa ei ole pahoja ihmisiä. Runoilijan sanoin toinen on vain heikompi toista. ”Satuahan tämä tietysti on, mutta on siinä se ajatus, vähän tylsä opettavainen tarina, että erilaisuudesta versoo hyvä elämä. Kaikki ovat yhtä ja tulevat toimeen keskenään, ” Pelkonen kertoo.

Tuohelan kylä sijoittuu 1950-luvun Suomeen. Pelkonen kokee -50 luvun olleen hyvin jännittävää aikaa. Sota oli päättynyt ja arkkiatri eli nuoren miehen elämää jännitteitä täynnä olevassa ajassa. Toisaalta oli voitettavana sodan kauhut, mutta toisaalta vallalla oli suuri optimismi ja tulevaisuuden usko. Pelkonen arvelee Tuohelan kylän sijoittumisen nykyaikaan olevan mahdotonta. Maailma on niin erilainen: ”Olen joskus ajatellut , että jos nyt tekisin nykyaikaisen Tuohelan kylän, niin minkä näköinen se olisi. Ei taitaisi tulla mitään. Tämä on niin mahdoton maailma, ettei sitä voi kuvata. Kylät ovat pirstoutuneet. Ei ole enää kirkko keskellä kylää niin kuin ennen. Tuohelan kylän uudessa keskustassa olisi bensa-asema ja kaljabaari, laatikon muotoinen marketti ja parkkipaikka.”

Tuohelan kylän asukkaat merkitsevät arkkiatrille luomisen iloa. Omilla käsillä ja ajatuksilla syntynyt tarina antaa mahdollisuuden luovaan joutenoloon. ”Mutta pidentääkö se omaa elämääni, sitä en tiedä, eikä se ole ollut tavoitekaan. Elämänlaatua kaarnan veistäminen varmasti parantaa, iloa tuottaa eikä häiritse ketään. Se riittää”, Pelkonen toteaa.

Teksti: Minna Tuuva. Kuvat: Veli Granö.