Karhufestivaalin ensikertalaisia palkinnoillekin – metsäympäristö veistolle ehdoton suosikki
Ilman mitään odotuksia Karhufestivaalin moottorisahaveistoon lähtenyt Jari Rantanen oli ihan äimän käkenä palkintojenjaossa Ilomantsin torilla sunnuntaina 15.8.2021. Karhunveiston mestaruuskisan kakkostila oli Kuhmalahden miehelle täydellinen yllätys.
”Minulla ei ollut mitään odotuksia, vaan jo se oli saavutus, että pääsin näin mahtavan joukon ja kokeneitten veistäjien seuraan mukaan”, Rantanen kertoi.
Hänen palkittu teoksensa on nimeltään Rajat ylittävä äidinrakkaus.
”Teos kuvaa sitä, että tässä modernissa maailmassa voi olla kaikennäköisiä perheitä, ja tällä ruskeakarhulla on pandapennut hoidettavanaan.”
Kahden päivän mestaruuskilpailua Jari Rantanen piti rankkana koitoksena.
”Tiesin, että kyllä tämä kisa työstä käy. Olo on väsynyt mutta onnellinen”, Rantanen totesi rupeaman päätteeksi.
Sunnuntain pikakisaan hän lähti paineitta.
”Olen tasan yhden kerran harjoitellut aiemmin, mitä tunnissa ehtii tehdä.”
Yhteisöllinen ja reilu meininki
Veistopaikkana Karhumetsä sopi Jari Rantaselle mainiosti. Puistomainen Karhumetsä sijoittuu noin 700 metrin päähän Ilomantsin torilta, ja nyt alueella veistettiin toista kertaa. Karhufestivaali pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, ja aiempia mestaruustaistoja on käyty keskustassa.
”Viihdyn mieluummin mettäympäristössä, kun tykkään muutenkin liikkua luonnossa.”
Karhufestivaalin tunnelmaa Rantanen luonnehti mahtavaksi meiningiksi.
”Veistäjäporukka on hyvin yhteisöllinen, ottaa mukavasti vastaan.”
Reilua meininkiä on veistäjien kesken ylipäätään. Rantanen kertoo, kuinka hän konkariveistäjä Juha Käkelän kurssilla aiemmin kesällä Orivedellä ollessaan sai tältä sahan käyttöönsä.
”Minulla puuttui isompi saha, niin Juha antoi omansa pakun perästä lainaan, tuosta noin vain kahdeksansadan euron vehkeen, ja sanoi että palauta sitten Karhufestivaalilla. Melkoisen reilua toimintaa.”
Vilvoittelu kertoo kesästä
Ensikertalaisista siuntiolainen Sari Nikola sanoi hieman jännittäneensä kaksipäiväistä veistokilpailua, mutta kokemus oli hänestä silti kaikkinensa hieno.
”Tunnelma on ollut mukava ja ystävällinen. Meistä veistäjistä on pidetty hyvää huolta. Kannatti tulla.”
Alussa Nikola hieman tuskaili, kun hänen täytyi odotella apuja pitkän viillon tekemiseen pölliin. Onneksi veistoporukasta löytyi jelppiä.
”Veistin sähkösahalla, eivätkä tehot tahtoneet riittää ja osa sahoista piiputti vanhuuttaan. Jos uudestaan tänne tulen, täytyy kyllä ottaa kunnon polttomoottorisaha mukaan.”
Vaakatasoon tehty Nikolan työ on nimeltään Vilvoittelu, ja se kertoo kuumasta kesästä 2021.
”Tämä kuvaa kesän hellettä, kuinka ihanaa oli mennä uimaan. Varmasti myös karhut ja muut luonnoneläimet kärsivät kuumuudesta ja ovat nekin pulikoineet tavallista enemmän.”
Kunniamaininta yhdessä työskentelylle
Myös Christian Häggman oli yllättynyt karhunveiston mestaruuskilpailusta, mutta hänet yllätti oma nopeus.
”Olin lauantaina jo yhdeltä valmis. Odotin, että veistäessä olisi mennyt pidempään.”
Ytteressessä asuva Häggmann sai kaksikielisestä teoksestaan Työskennellään yhdessä – Ti arbeit ilag tuomaristolta kunniamaininnan.
”Veistoksessa on kaksi sukupolvea, joka tekee yhdessä hommia, kantaa penkkiä. Vanhempi opettaa nuorempaa, miten asiat täytyy hoitaa”, Häggman avasi teoksensa tarinaa.
Liperiläinen Elina Lehtinen päinvastoin taas jännitti, ehtiikö saada työnsä valmiiksi. Kahden päivän raskaasta veistosta hän kokee selviytyneensä sen ansiosta, että tekee muutenkin fyysistä hommaa viheralan yrityksessä.
Karhumetsän käytävillä riitti yleisöä veistopäivien aikana välillä solkenaan, mutta katseiden kohteena oleminen ei ollut Lehtiselle mikään ongelma.
”Tanssijutuissa on tottunut olemaan näkyvillä, joten oli helppo vain keskittyä tekemiseen”, kertoi Lehtinen, joka on harrastanut 15-vuotiaasta itämaista tanssia ja hieman flamencoakin ja tehnyt myös muutamia koreografioita.
Sukupolvien ketjun säilyttävä
Vuoden 2021 veistokilpailujen teemaa, Karhua ja pentua, Elina Lehtinen piti itselleen merkityksellisenä ja läheisenä sukupolvien ketjun takia. Hänestä on ikävää, jos tuo ketju katkeaa – niin tiedon kuin taidonkin siirtymän takia.
”Ympäristöstä olen ollut huolissani jo teinistä asti, joten nykyään yritän asennoitua niin, että asiat menevät miten menevät, ja koko ajan ei voi olla vain huolestunut. Veistokseni ideana on, minkä verran elävää luontoa on jäämässä pennun käsiin – mutta tuo ei ole pelkästään murheellinen ajatus.”
Myös Lehtinen piti Karhumetsästä veistopaikkana.
”Tykkään ideasta, että metsä on karhun oma miljöö muutenkin. Metsässä on rauhallista ja viileää.”
Kuin yhdestä puusta -teokseensa Lehtinen ujutti myös muinaissymboliikkaa, elämänkukan.
”On jännä uskomus, että ihminen polveutuisi karhusta. Evoluutiosestihan me kaikki polveudumme jostakin, ja elämänkukka symbolisoi sitä ydinajatusta, että polveudumme kaikki jostakin samasta.”
Lue lisää:
Jari Rantasen veistäjäesittely
Christian Häggmanin veistäjäesittely