Karhufestivaalien ja Maaseudun Sivistysliiton ”isot karhut” Raija Kallioinen ja Timo Reko muistelevat Karhufestivaalien vuosia 

Karhufestivaali, Veistokilpailu, Blogi

Teksti: Merja Karjalainen

Ote moottorisahataiteilija Timo Kareisen moottorisahaveiston pikakilpailun teoksesta ”Mene Ilomantsiin”, kuva: Heidi Siivonen.

Maaseudun Sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallioinen ja kehittämispäällikkö Timo Reko ovat toimineet Karhufestivaalien promoottoreina, ideanikkareina, käsinä, jalkoina ja aivoina koko festivaalien kymmenvuotisen historian ajan. Edelleen – kysyttäessä mitä tahansa Karhufestivaaleihin tai moottorisahaveistokilpailuihin liittyvää – he innostuvat tarinoimaan tapahtuman kehityksestä ja kulusta aina vuodesta 2014 tähän päivään. Ja mikä tahansa kysymys tai ongelma, he kaivelevat vastauksen ja ratkaisun muistiensa syövereistä. 

Inspiraatiota Italiasta, Baltian maista ja Puolasta 

Karhufestivaali veistokilpailuineen sai alkunsa Maaseudun Sivistysliiton kansainvälisestä yhteistoimintahankkeesta Puusta pitkään – Näkymiä kansantaiteeseen ja arkiluovuuteen (2012–2014). Hankkeen avulla luotiin itseoppineille moottorisahaveiston taitajille väyliä päästä esille ja tavata veistäjiä muista maista.  

Raija ja Timo muistelevat, että alkuidea Karhufestivaalista ja Tuhannen karhun maasta lausuttiin ääneen jo vieläkin aikaisemmin, vuoden 2010 tietämissä, kun MSL:n toteuttama ITE-taiteen kartoitus Pohjois-Karjalassa oli valmistunut. Vaara-Karjalan Leaderin toiminnanjohtaja Jouni Korhonen heitti ilmoille toiveen, että ITE-toimintaa olisi maakunnassa hyvä jatkaa. Raija, Timo ja MSL:n Vaara-Karjalan yhdistystä pitkään johtanut Kauko Kangas nappasivat ideasta kiinni. Karhufestivaali tuntui teemaltaan osuvalta ratkaisulta, koska Ilomantsissa on runsas karhukanta. 

Raija Kallioinen ja Timo Reko Maaseudun Sivistysliitto, haastattelu Karhufestivaaleilla 2020, kuvakaappaus, video: Teatteri-Traktori.

Alusta asti suunnittelussa oli mukana myös kansainvälinen näkökulma. Jo hankkeen esiselvityksessä tutustuttiin virolaiseen, liettualaiseen, puolalaiseen ja italialaiseen moottorisahaveistoon. Sutriossa Italiassa tutustuttiin veistotapahtumien järjestämiseen. Yhteistyötä tehtiin puolin ja toisin, mm. puolalaisten kanssa tuotettiin traditionaalisen puunveistotaiteen näyttely, joka kiersi eri puolilla Suomea. Liettuassa ja Virossa järjestettiin moottorisahaveistoleirejä. Yhteinen tahtotila oli, että veistäjät saataisiin ns. taiteilijavaihtoon, kohtaamaan kollegoja muista maista ja oppimiaan erilaisia veistämisen tapoja. 

Pähkäilyistä ja ideoinnista tuli totta vuonna 2014, kun ensimmäinen Karhufestivaali pidettiin osana Puusta pitkään -hanketta. 

Ensimmäinen Karhufestivaali: Teema ”Karhu mielessä” 2014   

Karhunveiston maailmanmestaruuskilpailu Karhu mielessä kokosi 32 itseoppinutta puunveistäjää Suomesta, Virosta, Liettuasta, Venäjältä, Unkarista, Italiasta sekä Afrikan Beninistä. Veistäjät levittäytyivät ympäri Ilomantsin keskustaa ja yleisö sai seurata pölkyn muuttumista metsän kuninkaaksi. MM-voittajaksi kruunattiin Esko Heikura. Suomen itäisin kulttuurifestivaali veti yleisökseen jo ensimmäisellä kerralla 4 000 vierailijaa. Tapahtumasta tuotettu dokumentti löytyy YouTubesta MSL:n kanavalta.  

Miksi Ilomantsi ja karhunveisto?  

Puusta pitkään -hankkeessa tavoite oli, että Maaseudun Sivistysliitto tuottaa toimintamallin ison tapahtuman malliksi, jalkauttaa tapahtuman hankkeen aikana Ilomantsin toimijoille, jotka jatkaisivat halutessaan tapahtuman järjestämistä seuraavina vuosina.  

”Neuvotteluja ja seminaareja pidettiin yrittäjien ja kunnan kanssa. Lopputulema oli, että esim. kunta voi rahoittaa tapahtumaa, mutta toteutuksen toivottiin olevan Maaseudun Sivistysliitolla”, muistelee Timo. 

Moottorisahaveistäjät esittelyssä Kansallistalon pihalla, Karhufestivaalit 2019, kuva: Juho Haavisto.

Ilomantsi haluttiin pitää tulevienkin Karhufestivaalien areenana. Timolla oli jo vahva tuntemus alueesta ja sen toimijoista, sekä kokemusta kyläkehittämisprojekteista ja yhteistyöstä. Ilomantsi oli profiloitunut ”karhujen kotina”, alueella tiedetään asustavan eniten karhuja koko Suomessa. Festivaalien ajankohta voitiin kytkeä karhunmetsästyksen aloitukseen. 

Lisäksi Ilomantsissa oli karhunveistokilpailuille oivalliset puitteet jo olemassa. Vuodesta 2007 lähtien Katri Vala Kulttuurikeskus on ollut käytössä ja karhunveiston areena oli rakennettuna.  

Karhunveisto päätyi festivaalien pääteemaksi Timon ideasta. ”Tuolloin moottorisahaveistäjillä oli kaksi veistoaihetta, karhut ja naiset”, muistelee Timo. ”Ja yleisesti ottaen naiset tekivät muuta ITE-taidetta ja miehet veistivät karhu- tai naisteoksia.” 

Karhufestivaalien rooli suomalaisessa moottorisahaveistossa 

Karhunveistokilpailujen alkuvaiheessa veistäjiä oli Suomessa melko vähän. Mahdollisten veistokilpailuun osallistuvien nimiä etsittiin netistä ja eri taiteilijaverkostoista. Tieto hyvin järjestetystä veistotapahtumasta levisi kuitenkin nopeasti ja vähitellen alan pariin tuli uusia ja nuoriakin taitajia.  

”Karhufestivaali on toiminut innoittajana lajin pariin, tehnyt moottorisahaveistoa tunnetuksi ja ollut myös esikuvana muille alan tapahtumille”, arvelevat Raija ja Timo. ”Maaseudun Sivistysliitto ei toki ollut moottorisahaveistotapahtuman ensimmäinen järjestäjä. Puunveistäjät ry oli järjestänyt alan tapahtumia aiemmin Iisalmessa.” 

Juha Käkelä karhunveiston pikakilpailussa Karhufestivaaleilla vuonna 2015, kuva: Raija Kallioinen.

Vuoden 2015 kilpailujen yhteydessä järjestettiin moottorisahaveiston kursseja ja pikakilpailu ensimmäistä kertaa. Moottorisahaveistoa opettamassa olivat jo tuolloin Juha Käkelä ja Markku Tuominen sekä Kari Tykkyläinen. Näistä kursseista ja tietysti myös muusta vuosien varrella tehdystä koulutuksesta on syntynyt uusia säikeitä moottorisahaveiston pariin – noviiseista moottorisahaveiston taitajiksi.  

Karhunveistokilpailujen kehittyminen 

Festivaalia ja karhunveistokilpailuja on kehitetty vuosi vuodelta. Palautteista ja haastavista tilanteista on opittu ja menty eteenpäin.  

”Tällainen tapahtuma vaatii taustalle monialaisen organisaation ja paljon mm. viestinnällistä ja tuotannollista osaamista, järjestelykykyä ja myös fyysistä voimaa”, huomauttaa Raija.  

”Kymmenen karhufestivaalivuoden järjestelyissä on hankkeen jälkeen liikkunut euroja arviolta reilut puoli miljoonaa euroa”, arvioi Timo. ”Eli puhutaan ihan merkittävistä panostuksista.” 

Karhufestivaalien aiheita on mietitty alusta asti tarkkaan. ”Pelkästään karhuaiheinen moottorisahaveistokilpailu voitaisiin kokea tylsänä ja puisevana”, kertoo Raija. ”Päätimme haastaa veistäjät erilaisiin tulkintoihin ja teemoittaa jokaisen vuoden erikseen.” 

Timo Teittinen ja ”Maaseudun Tulevaisuus”, Karhufestivaalit 2020, kuva Heli Kallio-Kauppinen.

Raijan ja Timon mielestä veistäjät ovat suhtautuneet kilpailujen teemoihin positiivisesti. ”KouKarhuKou” vuonna 2019 haastoi veistäjät liikkeen vangitsemiseen, se koettiin yleisesti melko haastavaksi toteuttaa. Vuoden 2020 vapaa teema ”Freestyle” kirvoitti puolestaan eniten palautetta, mutta se myös innoitti veistäjiä mitä moninaisimpiin toteutuksiin. Vuoden 2021 teemaa ”Karhu ja pentu” kehuttiin inspiroivaksi. Joka vuosi veistokilpailun teemat ovat saaneet veistäjien luovuuden valloilleen upealla tavalla. 

Karhufestivaalien inspiroimana Ilomantsiin syntyi tänä vuonna myös moottorisahataiteilijoiden Juha Käkelän ja Raimo Hautaluoman sekä paikallisten asukkaiden ja talkoolaisten yhteistyönä valtava ILO!KARHU, joka vastaanottaa Ilomantsin kävijät torin kulmalla. Karhu on tehty ylijäämäpuutavarasta ja sen pää ja turkki muotoiltiin pintalaudoista. 

”ILO!KARHU on hieno esimerkki yhteistyön voimasta, luovuudesta ja veistäjien taidoista”, iloitsee Timo. 

Mieleenpainuvimmat muistot 

Timo kertoo, että hänelle ovat erityisesti jääneet mieleen vuoden 2017 festivaalit, jolloin villiruoka tuli mukaan festivaaleille. Samoin vuosi 2019 ennen koronan alkua oli Timo mielestä yksi huippuvuosista, jolloin festivaaleilla kävijöitä oli noin 10 000.  

”Myös pikaveiston hektinen tunnelma yleisesti on karhunveistokilpailun ja festivaalien parasta antia”, hehkuttaa Timo. 

Raija taas muistelee lämmöllä vuotta 2020. Silloin elettiin vielä korona-aikaa, joka toi omat haasteensa sekä järjestäjille että festivaaleihin osallistuneille. ”Esteitä oli, mutta saimme ne taklattua. Meillä oli rohkeutta ja uskallusta lähteä järjestämään tapahtumaa haastavana aikana”, kertoo Raija. ”Tapahtuma saatiin tarkalla suunnittelulla ja harkinnalla toteutettua turvallisesti.” 

Lisäksi vuoden 2020 teema ”freestyle” on jäänyt Raijan mieleen. ”Moottorisahaveistäjien töiden etenemistä oli jännittävä seurata. Kilpailussa syntyi hyvin erilaisia tulkintoja ja upeita teoksia.” 

Samana vuonna veistotapahtuma oli ensimmäistä kertaa Karhumetsässä koronan tuomien rajoitteiden takia. Yleisö ja veistäjät haluttiin laajemmalle alueelle Ilomantsin keskustasta. Karhumetsä osoittautuikin tuolloin luontevaksi ja kauniiksi alueeksi veistolle ja veistoksille. Lisäksi suurin osa veistäjistä koki metsän miellyttäväksi työskentelypaikaksi. 

Esko Heikura ja teos ”Karhumadonna”, Karhufestivaali 2018, kuva Heli Kallio-Kauppinen.

Lempiveistoksista kysyttäessä Raija ja Timo miettivät asiaa tarkkaan. Kymmenen vuoden aikana upeita moottorisahaveistoksia on syntynyt sadoittain ja niiden joukossa mieleenpainuvia teoksia on useita. Timo paljastaa, että hänen lempiveistoksiaan ovat mm. Esko Heikuran Karhumadonna (2018), Timo Teittisen Maaseudun Tulevaisuus (2020) ja Asko Vihavaisen teos Korven kuningas (2017) 

Raija puolestaan tunnistaa itselleen vaikuttavan veistoksen, jos teoksen nimen muistaa vielä vuosienkin jälkeen. Raijan mieleen ovat erityisesti jääneet Juha Käkelän Luonnonlapsi (2016), Esko Heikuran Karhumadonna ja Esa Leppäsen Hei me halataan (2020). Raija arvostaa teoksissa teeman tulkintaa, irrottelua ja erilaisia tekotapoja.  

”Minulle mieleenpainuvimmat teokset eivät välttämättä ole aina palkintosijoilla”, sanoo Raija. ”Monenlaiset teokset voivat olla huikeita ja puhuttelevia, joiden koskettava muisto yltää yli vuosien.” 

Karhufestivaalien merkitys moottorisahaveistolle ja Pohjois-Karjalalle 

Timo ja Raija ovat yhtä mieltä siitä, että Karhufestivaaleista on tullut Ilomantsin merkittävin yksittäinen tapahtumakokonaisuus. 

”Tapahtuma tuo myös ns. maaseudun miehet taiteen ääreen. Se on arvo, jota kannattaa nostaa esiin myös ITE-taiteessa yleensä”, iloitsee Timo. ”Karhufestivaalit ja moottorisahaveistotapahtuma tempaisevat mukaansa uudenlaisia ryhmiä taiteen äärelle.” 

Moottorisahataiteilija Ulla Haglund pikakisassa, Karhufestivaalit 2019, kuva Heidi Siivonen.

Tapahtuma lisää matkailijavirtaa Ilomantsiin kesäisin ja toivottavasti myös ympäri vuoden. Se kokoaa moottorisahataiteilijoita yhteen ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti. Toisten veistäjien tapaaminen antaa moottorisahaveistäjille mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen ja verkostoitumiseen. Tapahtuman medianäkyvyys sosiaalisen median kanavissa, paikallislehdissä ja myös valtakunnallisissa medioissa tuo myös veistäjille näkyvyyttä ja sitä kautta uusia ansaintamahdollisuuksia.  

Moottorisahaveisto on saanut hienon jalansijan myös Elävän perinnön listauksissa. Tiivis tietopaketti on tallennettu Elävän perinnön wikisivustolle osoitteessa https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Moottorisahaveisto 

Wikiluettelo tarjoaa kaikille mahdollisuuden saada tietoa elävästä kulttuuriperinnöstä Suomessa. Elävää kulttuuriperintöämme tunnistetaan ja tallennetaan osana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusta. Elävä perintö -sivuston sisällöt ovat yhteisöjen tuottamia ja sitä ylläpitää Museovirasto. 

”Moottorisahaveisto on upea esimerkki elävästä kulttuuriperinnöstä Suomessa”, hehkuttaa Raija. ”Olemme erittäin tyytyväisiä, että moottorisahaveistäjien pitkäjänteinen ja kehittyvä toiminta saadaan tätäkin kautta näkyväksi.” 

Mietintää Karhufestivaalien tulevaisuudesta 

Seuraavan Karhufestivaalitapahtuman suunnittelu ja rahoitushaut ovat käynnissä. Tarkoituksena on toteuttaa vuodesta 2024 eteenpäin festivaalit paikallisin voimin, yhteistyössä yritysten, kunnan ja asukkaiden kanssa. Karhumetsään on tehty rakennus- ja laajennussuunnitelmia ja sitä on mahdollista kehittää menestyksekkääksi matkailutuotteeksi. Lisäksi Karhufestivaaleihin liittyviä tuotteita ollaan hyvää vauhtia suunnittelemassa. 

Haasteena Timo ja Raija näkevät vuosien aikana tehtyjen noin 400 veistoksen sijoituksen, huollon ja hoidon. Hyvin hoidettuna veistokset säilyvät vähintään 100 vuotta, mutta suojaamattomana niiden eliniän arvioidaan olevan 20–30 vuotta.  

”Tapahtuman onnistumisen avainkäsitteitä ovat yhteistyö, verkostot, arvostus, pitkäjänteinen sitoutuminen, tulevaisuuteen katsominen, kehittyminen ja uudistuminen”, listaavat Raija ja Timo.  

”Nyt katsotaan, miten seuraava vuosi lähtee järjestymään. Toteutetaan tapahtuma niillä resursseilla ja voimavaroilla, mitä käytössä on. Ja kannustetaan lisää vapaaehtoisia ja talkoolaisia mukaan tekemiseen.” 

Tulevaisuuteen Raija ja Timo katsovat luottavaisin mielin. Karhufestivaaleille on kymmenen vuoden aikana luotu valtavan hyvä pohja, jonka avulla voidaan tehdä valintoja, toteuttaa tapahtuma halutussa mittakaavassa ja harkitummin elementein, jos niin halutaan. Uudistumisen mahdollisuus on aina olemassa ja uudet avaukset tervetulleita. 

Lisää Karhufestivaaleista

Raija Kallioisen ja Timo Rekon haastattelu v. 2020 Karhufestivaaleilla (YouTube), video: Teatteri-Traktori
Karhufestivaalien taustaa

Haastattelu: Merja Karjalainen, viestintä, Maaseudun Sivistysliitto 

Kysy lisää

Raija Kallioinen

Tapahtuman tuotanto- ja tiedotustiimi, veistokilpailun tuomariston sihteeri, ITE-taiteen asiantuntija

040 563 6876 raija.kallioinen@msl.fi

Timo Reko

Tapahtuman johtaja, veistokilpailun kenttämestari, järjestelyt ja kuljetukset, tuotantotiimi

050 322 6798 timo.reko@msl.fi