”Piti valita: rahat tai henki”

Vuoden ITE-taiteilija Paula Huhtanen toimi heinä-elokuun 2020 kylätaiteilijana Ilomantsissa. Samaan aikaan nähtiin Katri Vala Kulttuurikeskuksessa hänen näyttelynsä Ilo ylimmillään. Riitta Ryynänen haastatteli Paula Huhtasta.

Teksti: Riitta Ryynänen

Taiteilija Paula Huhtaselle elämässä kaikki on johdatusta, niin suruissa kuin ilossakin – sattumaa ei ole. Kun hän itse paloi loppuun, toipuminen alkoi keinutuolin kantamisesta ulos pihalle. ”Romahtaminen on ollut yksi parhaimmista asioista elämässäni. Minä todellakin tarvitsin sen.” Nyt Huhtanen parantaa muita: väreillään ja iloismillaan.

Keltaista, oranssia, vihreää, punaista, violettia. Paula Huhtasen maalauksessa Ilo ylimmillään – The Highest Joy värikkäät pisteet singahtelevat auringon ympärillä kuin sielut hengen universumissa. 

Teos on samanniminen kuin Huhtasen Ilomantsissa esillä oleva näyttely. 

”Ilo on vapaata, rajatonta. Vapaa ilo ei mieti, mitä muut siitä ajattelevat”, iloismin kehittäjä Paula Huhtanen kertoo. 

Ei tuuria vaan johdatusta

Värit ovat Paula Huhtasen taiteen ydin. Ne valikoituvat kulloiseenkin työhön usein vaistomaisesti.

”Toki on teoksia, joiden värit mietin ja poimin pilkuntarkasti ja sentilleen, mutta yhtä lailla toimin primitiivisesti, intuitioni kautta. Se on kuin johdatusta.”

Moni vierastaa sanaa johdatus, mutta Huhtaselle kyseessä on luonnollinen asia.

”Uskon johdatukseen yleisemmällä tasolla. Kyse ei ole tuurista, onnesta, flaksista tai sattumasta. Kaikki elämässä johdatetaan, annetaan eteen, niin suruissa kuin iloissakin, jotta asiat tulisivat läpikäydyiksi ja käsitellyiksi.”

Taiteessaan Huhtanen yhdistää värejä mitä erilaisimpiin pintoihin. Nyt Ilomantsissa on esillä maalauksien lisäksi väreillä tuunattu moottorisaha, linnunpönttöjä, koruja, kynttilöitä ja tekstiilejä, turkkikin.

”Värit ovat puhtaasti energiaa, ja siksi niillä voi vaikuttaa todella paljon moniin asioihin. Esimerkiksi keltainen hoitaa ja parantaa. Jos perheessäni joku sairastuu, panen esille keltaisia tekstiilejä, kuten liinoja ja verhoja. Näin pitäisi toimia sairaaloissakin valkoisen värin sijasta.”

Huhtanen aistii värit voimakkaasti energiakenttinä. Taiteessaan hän kokee rakentavansa esineitä ja maalauksia, jotka ovat fyysisesti nähtävissä mutta myös energioina aistittavissa.

”Uskon että maailmassa on vielä lisääkin värejä ja sävyjä, mutta niitä ei ole tiedostettu ja huomattu.”

Luovuus toimii kaikessa työssä

Ylitorniolla syntynyt Paula Huhtanen ehti ennen taiteilijauralle kokonaan heittäytymistä työskennellä toimittajana, nuorisotilan valvojana, tarjoilijana, galleriayrittäjänä sekä koordinaattorina työllistymis- ja taideprojekteissa. Yksityisnäyttelyitä hänellä on ollut 1980-luvun lopulta lähtien noin 90 ja yhteisnäyttelyitä lähes 20.

”Minulla on ollut pienestä saakka valtava luomisen ja ilmaisun voima. Lapsena piirtelin ja nuorena toimin harrastajateatterissa. Aikuisiällä olen kokenut voivani hyödyntää idearikkauttani ihan kaikissa työtehtävissäni.”

Käänteentekevä vuosi Huhtaselle oli 1997, jolloin hän muutti Heinolaan ja avasi siellä yrittäjänä Veturitornin gallerian.

”Silloin varsinaisesti tulin omalla taiteellani ja tyylilläni esille.”

Akateemisia taiteilijaopintoja Huhtasella ei ole, ja hän kertoo, että aluksi ”viisaammat” taideihmiset neuvoivat häntä olemaan korostamatta itseoppijuuttaan.

”ITE-taidetta alettiin systemaattisesti kartoittaa 2000-luvun alussa, mutta aiemmin monissa piireissä sitä pidettiin huuhaana eikä sitä arvostettu. Nuorena kuuntelin paljon muita kuin itseäni. Nykyään en moisille neuvoille lotkauttaisi korviani. Taidekentällä vuosikymmeniä toimiminen on ollut minun korkeakouluni. Nyt tiedän, mitä kannattaa tehdä ja varsinkin, mitä ei pidä tehdä.”

Huhtasen mukaan aika on nyt muutenkin toinen, ITE-taide on tehty näkyväksi. Maaseudun Sivistysliitto valitsi Huhtasen vuoden 2020 ITE-taitelijaksi, ja Ilomantsin-näyttely on osa tätä kunniamainintaa.

”Poteroihin sulkemisesta on taiteessa päästävä eroon. Itse pyrin puhkaisemaan kuplia. ITE-genressä on paljon mahtavaa luovaa hulluutta.”

Huhtasen mielestä viimein olisi nähtävä ja tunnustettava ITE-taiteilijoiden arvo myös eri paikkakuntien elinvoimaisuudelle.

”ITE-kohteet ovat vakavasti otettavia taloudellisessakin mielessä. Ajatellaanpa vaikka Parikkalan patsaspuistoa, se tuo elinkeinoa, matkailijoita ja rahavirtoja.”

Oma jaksaminen unohtui

”Itse olen kypsynyt taiteilijana ja luonut aivan oman tyylini ja oman ismin. Se on todella kova juttu.”

Paula Huhtanen luonnehtii maalaustekniikkaansa kuin leipurin työksi; täytyy ymmärtää raaka-aineiden mittasuhteet ja oikeat lämpötilat.

”Kun kyseessä on jopa käyttöesineitä, on pitänyt kokeilla, miten värit pysyvät niissä, kuinka vaatteet ja kengät kestävät kulutusta, paahdetta ja pakkasta.”

Paula Huhtasen oma kehittämä ismi on iloismi.

”Taide on elämäni, ja ilon luominen elämäntehtäväni. Näen auringon sielläkin, missä sitä ei ole. Uskon että kaikki järjestyy parhain päin”, Huhtanen valaisee ajattelunsa ydintä.

Silkkaa auringonpaistetta ei elämä tietenkään kenelläkään ole. Sen on kokenut Huhtanenkin. Vajaat kymmenen vuotta sitten projektitöissä Tampereella työ imaisi täysin mukaansa ja lopulta söi kaikki voimat.

”Rakastin työtäni ja tein sitä yötä päivää. Olin koko ajan tavoitettavissa ja unohdin oman jaksamiseni. Kuka tahansa palaisi tuollaisessa loppuun ja minä paloin täysin.”

”Ajauduin vakavan äärelle: piti valita rahat tai henki.”

Keinutuoli pihalle

Paula Huhtanen valitsi hengen. Hän irtisanoutui. Nyt hän on asunut viis vuotta maalla, Nokialla Sarkolan kylässä.

”Tervehtymisprosessissa oli tärkeää, että muutin mieheni kanssa maalle. Sain eristettyä itseni ihmishälinästä, jota oli kestänyt kymmenisen vuotta, puhelin oli soinut koko ajan, sosiaalista meteliä oli ollut jatkuvalla syötöllä.”

Huhtanen toipui, kun sai olla välittömässä yhteydessä luontoon – kun sai olla rauhassa.

”Keväällä ja kesällä kannoin keinutuolin ulos ja saatoin olla siinä pitkänkin ajan. Keinuttelin, kuuntelin tuulta ja linnunlaulua.”

Nyt Huhtanen pitää pakollista pysähdystä tarpeellisena vaiheena – johdatuksena. Hän sai itsensä jälleen haltuun.

”Romahtaminen on ollut yksi tärkeimmistä tapahtumista elämässäni. Minä todellakin tarvitsin sen. Sain opetuksen, että on muistettava rajansa, että elämässä on muutakin kuin työ.”

Työttömänä ollessaan Huhtanenkin koki syyllisyyttä, olevansa huonompi ihminen. Lopulta ihmisen on kuitenkin tajuttava, mikä on tärkeää – ja terveys, jos mikä, on tärkeää.

”Työttömäthän luokitellaan lähes rikollisiksi, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus ja vapaus valita, mihin elämänpäivänsä käyttää. Yhteiskunnan ja yhteisön eteen täytyy tehdä tekoja, mutta vähemmän on joskus enemmän.”

Toki työn imu toimii Huhtasen elämässä yhä, mutta kontrolloidusti.

”Työtä pitää ajatella kuten musiikkia: jos musiikissa ei olisi taukoja, eihän se soisi – ei se olisi musiikkia. Minulla on hyvin intensiivisiäkin työjaksoja, mutta aikataulutan tekemiseni ja pistän ne välillä pakolla poikki, koska seuraavakin päivä aina saapuu.”

Kirjoittaja Riitta Ryynänen on Ilomantsissa asuva toimittaja.

Kuvat Ilo ylimmillään -näyttelystä: Raija Kallioinen

Ilo ylimmillään – Vuoden 2020 ITE-taiteilija Paula Huhtanen.
Katri Vala Kulttuurikeskus, Katri Valan tie 1, Ilomantsi.
1.7.–30.8.2020 ti–la klo 10–15 sekä su 16.8. klo 12–13.
Vapaa pääsy.

LISÄTIETOJA:

Paula Huhtanen, taiteilija, 045 6914515, paula.huhtanen@gmail.com, www.paulahuhtanen.fi

Näyttelystä:
Pinte Kangas, Maaseudun Sivistysliiton Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys, 050 342 2522, pinte.kangas@gmail.com

Karhufestivaalista:
Maarit Hämäläinen-Koljonen, Karhufestivaalin tuottaja, Maaseudun Sivistysliiton Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys, 040 579 5957, maarit.hamalainen-koljonen@msl.fi

ITE-taiteesta ja Karhufestivaalista:
Raija Kallioinen, kulttuurituottaja, Maaseudun Sivistysliitto, 040 5636 876, raija.kallioinen@msl.fi