Uskomaton Aulis Jalkanen
Teksti: Irene Pakkanen
Kuvat: Veli Granö ja Irene Pakkanen
Suonenjokelaisen ITE-taiteilija Aulis Jalkasen teosrepertuaari on uskomattoman laaja. Se kattaa yli 1100 öljyvärimaalausta, vihkopinkoin piirroksia, laatikoittain kohopainografiikkaa, kollaaseja, kivimurskatöitä, pienikokoisia puuveistoksia sekä runoja, joita hän on myös säveltänyt.
Graafinen suunnittelija Anja Jääskeläinen ja kuvataiteilija Mari Arvinen ovat koonneet Aulis Jalkasen taiteellista tuotantoa 1950-luvulta 2000-luvulle esittelevän ITE Aulis Jalkanen -näyttelyn. Näyttely on avoinna Suonenjoen Kellarikalleriassa 28.10.–18.11.2022.
Molemmat ovat Jalkasen pitkäaikaisia ystäviä ja taideseuralaisia. Jalkasen luottamuksesta ja luvasta selvitellä teosaineistoa molemmat ovat kiitollisia, liikuttuneitakin. Vaikka Auliksen monilahjakkaaksi tiesivätkin, teosten hillitön runsaus ja monipuolisuus tuli lopulta yllätyksenä.
”Aulis Jalkanen on kokeilunhaluinen ja taiteellisesti hyvin luova ihminen. Hän on myös hyvin taitava tekniseltä osaamiseltaan”, Jääskeläinen luonnehtii.
Aulis Jalkanen nimettiin ITE-taiteilijaksi Maaseudun Sivistysliiton Pohjois-Savon alueen ITE-taiteen kartoituksessa vuosina 2021–2022. Vuonna 1935 syntynyt itseoppinut taiteilija on pitkäaikainen Suonenjoen taideseuran jäsen.
”Hän on osallistunut aktiivisesti seuran näyttelyihin sekä alueellisiin näyttelyihin. Omia, ainakaan isompia näyttelyitä hänellä ei tietääkseni ole ollut”, Jääskeläinen kertoo.
Kokeilija luonnoltaan
Herralanmäen synnyinkodin epäjärjestyksellinen järjestys huokuu oman elämän organisointia ja ikään kuin yritystä jäsennellä ja ymmärtää. Linolevylle ja puulle kaiverrettuja grafiikan laattoja on laatikkokaupalla. Samoin on maitopurkeista ja muusta materiaalista valmiiksi leikattuja teospohjia sekä erilaista kollaasimateriaalia.
Pikkuisiin laatikoihin Jalkanen on leikannut, ehkä Anttilan postikuvastosta, eri asennoissa olevia käsiä ja jalkoja. Ehkä hän on tutkinut niiden avulla anatomiaa tai käyttänyt jäseniä materiaalina kollaaseissaan. Munia, pahkuroita, kiekkoja, purulastua lukee muovirasioissa, joihin hän on tallettanut teosmateriaalia.
”Luovien ihmisten tapaan Aulis on kiinnostunut kokeilemaan erilaisia materiaaleja. Häntä viehätti erityisesti värin käyttäytyminen maitopurkin vahamaisella pinnalla. Maitopurkeista leikkaamilleen pohjille hän on painanut väriä ja jatkanut piirtämällä ja maalaamalla mielenkiintoista printtikuviota milloin abstraktiin, milloin realistiseen suuntaan”, Jääskeläinen kertoo.
1950-luvulta lähtien tallessa on laaja kokoelma vihkoja, joissa on piirroksia, kollaaseja, karikatyyrejä, lehtileikkeitä ja sanapareja. Taitavia karaktäärikuvia Jalkanen on piirtänyt lyijykynällä, tussilla ja kuulakärkikynällä.
Oma lukunsa ovat vihkot, joihin hän on tallentanut päivästä oleellisen päivän kuvaksi. Usein kuvaksi on valikoitunut jokin päivään liittynyt askare.
Metsän poika
Vastuu astui Jalkasen elämään jo lapsena, sillä sota vei isän. Perheen ainokaisena Aulis joutui alakouluikäisestä tarttumaan talon töihin äitinsä apuna. Pientilalla Herralanmäellä oli hevonen, pari lehmää ja pienempää karjaa.
Jalkanen kertoo, miten teki metsässä äidilleen hellapuita, kokosi ne pieniin pinoihin ja haki pois metsästä hevosella. Metsässä puunkäkkyrät ja kivet olivat hänen aarteitaan. ”Kävelin matkoillani, maassa kätköissä on onnenkantamoisia”, hän kirjoittaa eräässä runossaan.
Ensimmäiset öljyvärinsä Jalkanen sai lahjaksi naapuristaan Ylämäen talosta. Taideoppia hän haki kirjoista ja iltatunneilta.
”Kävin vuosia työväenopiston piirustusluokalla. Siellä minä opin painotöitäkin. Ja öljyvärimaalausta”, hän kertoo.
Opettajistaan merkittävimmäksi Jalkanen mainitsee vuodesta 1986 Suomessa asuneen ja työskennelleen japanilaisen kuvataiteilija Tatsuo Hoshikan, joka kävi useaan otteeseen Suonenjoellakin taideseuran kursseilla opettamassa. Taiteellisista esikuvista läheisin lienee Vincent van Gogh. Jotain van Goghmaista Jalkasen maalausten yleisilmeessä toistuvassa kiemuraisessa viivassa kieltämättä on.
Ajantäyttöä, hän kuvaa taiteen merkitystä elämässään.
”Joutoaika on mennyt tässä aika hyvin. Ei jäänyt joutohetkiä minulle.”
Hymy syttyy ensin silmissä, ja pian suupielet nousevat poikamaiseen virneeseen. Runot paljastavat, että taiteen merkitys on ollut paljon enemmän, osa Jalkasen olemassaoloa. Yksinäisyyden hetkellä hän on saanut kuvanteosta lohtua ja ”hyvää mieltä autuasta”.
Maisemaa ja fantasiaa
Jääskeläisen mukaan jo 1950-luvun vihkoista näkee, miten taitava piirtäjä Jalkanen on.
1970-luvulla hän maalasi Suonenjoki-aiheisia tauluja joita on myynytkin paljon. Samalla hän tallensi paikallishistoriaa, sillä monet rakennuksista on jo purettu.
Maalauksissa aiheena on usein maisema tai rakennus. Maisemaa Jalkanen lähestyy realistisesti, mutta vahvoilla väreillä tyylitellen. Ihminen maisemassa on sivuroolissa, pienenä tikku-ukon kaltaisena tekijänä. Äidistään arkiaskareissaan hän on maalannut useamman teoksen.
Jalkanen matkusti mielellään Lapissa. Kotikontujen ohessa hän on maalannut maisematauluja Lapin kuruilta ja tuntureilta sekä Jäämeren rannalta.
Yksi metsäisistä aiheista on halkopinot, joissa valo ja varjot piirtyvät taitavasti.
”Teosten rytmi ja sommittelu on taitavaa”, Jääskeläinen toteaa.
Kivimurskatöistä hän innostui 1990-luvulla. Monissa kivimurskatöissä alastomat vartalot kietoutuvat yhteen. Myös osa grafiikan vedoksista ja piirroksista, samoin puuveistoksista on avoimen eroottisia.
Puu- ja linolevykaiverruksista ja niistä tehdyistä vedoksista löytyy maisemien, lintujen ja eläinten lisäksi persoonallista fantasiaa ja kuvioituja naisvartaloita. On mystisiä metsänneitoja, puu- ja kivinaisia sekä erilaisia fantasiakasveja vahvoilla omintakeisilla viivoilla kaiverrettuna.
Vuosituhannen vaihteessa Aulis Jalkanen ryhtyi tekemään pienikokoisia puuveistoksia. Materiaali oli tuttuakin tutumpi, saihan hän puusta elantonsa ensin savotoilla, sitten metsänhoitoyhdistyksellä ja lopulta kirvesmiehenä.
Osassa puuveistoksia Jalkanen hyödyntää luonnon alkuun saattamaa. Jos liitokset olivat riittävän tiukkoja, hän ei ole käyttänyt liimaa lainkaan.
Puuveistokset ovat enimmäkseen abstrakteja. Pienimmät puuveistokset ovat shakkinappulan kaltaisia tyyliteltyjä muotoja. Jalustan alle Jalkanen on kirjoittanut teoksen nimen, johon käytetty puulaji kätkeytyy. On Jupa (paju), on Jataka (kataja) ja niin edelleen. On myös laatikollinen puita esittäviä veistoksia, joista voi koota aina erilaisen metsän.
”Kaikkia puulajeja mitä täällä on, olen käyttänyt. Pois en ole jättänyt mitään.”
Runovihkojen pino
Koneella kirjoitettuja runovihkoja on tallessa 25 kappaletta. Vihkot on nimetty ja numeroitu, ja jokaisessa on kansikuva. Suurin osa runoista on päiväkirjamaisia merkintöjä, kuten runo matkasta Outokumpuun kivimessuille. On humoristisia Savon murteella kirjoitettuja runoja, mutta myös syvällistä pohdintaa, jossa Jalkanen vertaa ihmiselämää pilviin, jotka haihtuu pois.
Luonnonlikeinen mies kirjoittaa usein metsänväestä ja metsänneidoista. Hän toivottaa hyvät ihmiset tervetulleiksi, mutta mainitsee, että toisenlaisiakin ihmisiä on ollut. Myös yksinäisyys ja erotiikan nälkä on purkautunut runoihin.
”Ehkä yksinäisyydellä on oma osansa Jalkasen mielikuvituksessa”, Jääskeläinen pohtii.
Runoissaan hän on käsitellyt myös surujaan, kuten äidin lähestyvää kuolemaa. Vuonna 2014 Jalkanen kuvaa tuntojaan, kun vanhemmalla iällä löytynyt kumppani Eila vietiin kotoa ambulanssilla eikä hän enää palannut.
Tuoreimmat runot on kirjoitettu käsin, sillä tietokoneiden tultua kirjoituskoneisiin ei saanut enää värinauhoja.
Taiteessa on vapaus
Jalkanen on luetteloinut maalauksensa ruutupaperille. Merkinnöistä löytyy teoksen nimi ja vuosiluku, teosnumero sekä merkinnät tekotavasta, pohjamateriaalista ja teoksen tarkka koko. Maalauksia on kaikkiaan 1107.
Grafiikan töitään hän ei ole luetteloinut yhtä huolellisesti.
”Yleensä merkitään tarkkaan, monesko vedos on, ja montako vedosta on tehty. Tarkkana miehenä Jalkasellakin on ollut tähän pyrkimys, mutta osassa vedoksia on vain merkintä A. Jalkanen ja vuosiluku, osassa ei ole mitään merkintää”, Jääskeläinen kertoo.
Kuratoijan mukaan Aulis Jalkasen taide on muuttunut iän myötä luovemmaksi ja rohkeammaksi. Myöskään runoissaan hän ei enää vanhemmiten ole pohtinut, onko sanottava niin sopivaa. Jalkanen on itse verrannut taiteen tekemisen vapautta rakentamisen millintarkkuuteen. ”Taiteessa kaikki on mahdollista, mitään rajoja vetää ei saisi”, hän toteaa myös runossaan.
ITE Aulis Jalkanen -taidenäyttely
28.10.–18.11. 2022
Kellarikalleria, Olavi Leskisen katu 12, Suonenjoki
Kellarikalleria avoinna
ma, to klo 14–18
ti, ke, pe klo 11–15
VAPAA PÄÄSY
Esillä ITE-taiteilija Aulis Jalkasen uskomaton ja ihmeellinen maailma.