Taulaniemen veistäjä

ITE PIRKANMAALLA / Tampere
Teksti, kuvat ja videot: Leena Peltokangas

”En mää mikään puunhalaaja varsinaisesti ole, mutta kyllä puut ja luonto on mulle tärkeitä.” Taulaniemen leirintäaluetta Tampereen Teiskossa pyörittävä Pertti Pursiainen antaa puun sanella teoksen aiheen. Puunrunkoihin on kaiverrettu maisemia, sukelluskellon ikkunoihin koverrettu ihmishahmoja ja lisäksi Taulaniemessä lapsille on kokonainen leikkipuisto täynnä eläinaiheisia veistoksia.

Taulaniemen leirintäalue on keskellä kauneinta Teiskoa sinisen Taulajärven rannalla. Taulajärven vesi on Pursiaisen mukaan niin puhdasta, että sitä voi juoda. Näsijärvikin on aivan lähellä. Rehevässä pihassa kasvaa mm. pähkinäpensaita. Päärakennus on 150-vuotias, vanha pirtti on 300 vuotta vanha ja mäellä on asuttu ainakin 1500-luvulta lähtien.

Kesäaikaan Pertti Pursiaisen aika kuluu Suomen vanhimman yksityisen leirintäalueen pyörittämisessä ja monenlaisten juhlatilaisuuksien järjestämisessä, Taulaniemessä juhlitaan usein häitä. Talvisin Pursiainen veistää ja kaivertaa puuta.

– Olenkin sanonut, että keväisin puhdistelen lastut ja puunpölyn hartioiltani ja syksyllä jatkan taas. Minulla on oma työtila, jossa voin tehdä hommia vaikka öisin, jos huvittaa, kertoo Pursiainen.

Heti Taulaniemen leirintäalueen porttien kupeessa on lasten leikkipaikka, jonka kaikki eläinhahmot ovat Pertin veistämiä.

– Nämä on tehty liimapuupalkeista ja sitten olen niitä maalannut ja petsannut sekä käsitellyt venelakalla. Osa eläinveistoksista on sellaisia, että lapset saavat käyttää vähän mielikuvitustaan, miettiessään mitä ne ovat.

Osa Pertin tekemistä eläinhahmoista on kulkenut maailmalle, mm. kummilapselle tehty elefantti. Erityisen hieno otus on peura, joka lasten ääniä kuullessaan on valmiina karauttamaan juoksuun.

– Näitä eläimiä saa hoitaa ja ruokkia, kaikki ovat kilttejä, eivätkä hevosetkaan potki. Niissä voi myös kiipeillä tai niillä voi ratsastaa.

Sisällä Taulaniemen leirintäalueen päärakennuksen tiloissa taitavan puun käsittelijän kädenjälki näkyy kaikkialla. Yläkerran vilpolassa vanhan malliset ikkunat on tehty käsin ja kattoa pitelee tukena valtava kokonainen puunrunko. Pursiainen on nostanut esiin vilpolan pöydille puunrunkoihin ja pöllinpaloihin kaiverrettuja teoksia.

– Pyrin siihen, että nämä teokset tehdään yhdestä puusta ja mitään ei lisätä tai liimata. Kaikki puut ovat omalta tontilta. Siinä on tervaleppää, visakoivua ja loimukoivua.

– Ensin raakaveistän puun ja sen täytyy antaa olla jonkun aikaa, että puun jännitteet laukeaa. Veistämistä jatketaan sitten pikkuhiljaa. Usein minulla on kaksi tai kolme työtä meneillään samaan aikaan vähän eri vaiheissa. Sveitsiläiset taltat on parhaita ja sitten käytän erilaisia hiomalaitteita.

– Yleensä näiden kaiverrusten aiheena on luonto ja maisema. Joskus olen tehnyt ihmis- tai eläinhahmoja, mutta usein koetan piilottaa ne sinne teokseen. Esimerkiksi kettu voi piileksiä puun varjossa.

Pertti Pursiaisen kaiverruksissa on kuvattu paljon puita, kaatuneita tai tuulen tuivertamia.

– Kai tämä minun suhteeni puihin on vähintäänkin läheinen ja lämmin. Puu symboloi minulle jatkuvuutta. Jokainen puu humisee ja tuoksuu eri tavalla, viimeistään saunassa. Mieluummin mää tuolla mettässä olen kuin Hämeenkadulla.

– Kyllä joskus sain huonoakin palautetta, kun vaari oli istuttanut männyntaimia ja olin pikkupoikana solminut 30 niistä latvasta solmuun. Vaari oli aika närkästynyt. Yritin perustella, että saahan niistä ovenkahvoja, mutta vaari ei ollut samaa mieltä.

Piharakennuksen kätköissä on tekeillä halkaisijaltaan puolitoistametrinen pahkainen kuusenjuurakko, jonka kaiverrrustyö on vielä kesken. Siihen on syntymässä saaristomaisema. Vielä suurempi veistos odottaa muotoaan ulkona pressun alla. Yli kolmimetrinen pahkakuusi piti vetää traktorilla pois metsästä.

– Vielä en tiedä, mitä muotoja tästä puusta ilmaantuu. Voi olla, että siellä sisällä on joku Pikku Myy tai metsän peikko, miettii Pursiainen.

Pertti Pursiainen on kerännyt monenlaista vanhaa tavaraa. Pyynikin kesäteatterin Tuntemattoman sotilaan lavasteena olleen sipulikirkon kupolit saattavat päätyä lasten satulinnaan. Miehistösukelluskellon muhkeista painetta kestävistä ikkunoista on loihdittu esiin pakkasukko ja suuteleva pari.

Pertti Pursiaisen teoksia oli kesällä esillä yhteisnäyttelyssä Pälkäneen Vihavuoressa. Enemmänkin voisi olla.