Taiteelliset kaksoset

ITE PIRKANMAALLA / Juupajoki
Teksti ja video Leena Peltokangas

Merosen kyläkauppa ja baari Juupajoen Lylyssä sulkee ovensa elokuun lopussa. Jari ja Heli Meronen aikovat kaupanpidon jälkeen keskittyä taiteen tekemiseen entistä enemmän.

Juupajoen Lylyn Varikontiellä Merosen kaupan ja baarin pihassa on maitolaituriin somistettu tupakkapaikka eli ”NatsaPubi”. Jo tästä installaatiosta voi päätellä, että täällä myydään muutakin kuin lenkkimakkaraa.

Kaksoset Heli ja Jari Meronen syntyivät Juupajoella kauppiasperheeseen 60-luvun lopulla. Heli syntyi puoli tuntia veljeään aikaisemmin. Vanhemmat olivat perustaneet ensimmäisen kauppansa Juupajoen Pirttikankaalle vuonna 1954, 70-luvun alussa avattiin toinen kauppa Kopsamoon ja vuonna 1982 Lylyn kauppa. Elokuun lopussa sekä Kopsamon että Lylyn kyläkaupat sulkevat ovensa. Heli ja Jari tehneet kauppaa Juupajoella 80-luvulta lähtien.

– Kylä on hiljentynyt ja aukioloaikojen muutos on vienyt meidät entistä ahtaammalle. Ihmisten ostokäyttäytyminen on muuttunut ja isojen kauppojen mahti on vaikuttanut niin, että päätimme lopulta pistää pillit pussiin, kertoo Heli Meronen.

Lylyn kyläkauppa ja baari on ollut tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille ja lopettamispäätös hiljentää raittia entisestään. Merosen kaksoset aikovatkin jatkossa keskittyä lujemmin taiteen tekemiseen. Heli Meronen on jo pitkään tehnyt maalauksia ja mosaiikkitöitä, Jari puolestaan taiteilee metallista monenlaisia käyttöesineitä ja eläinhahmoja.

– Aion oman taiteen tekemisen lisäksi ryhtyä myös opettamaan mosaiikkitöiden tekemistä ja maalaamista. Toiveissa on, että voisin pitää lapsille taidekerhoja, pohtii Heli Meronen.

– Lisää metalliteoksia tulee syntymään. Ehkä hieman toisenlaisia ja suurempi kokoisia, kuin nämä tähän asti tehdyt, sanoo Jari Meronen.

Jarin metalliset veistokset syntyvät pääosin kierrätysmateriaaleista, kuten mopon, moottorisahan tai polkupyörän ketjuista, ruokailuvälineistä, hevosenkengistä tai vaikka lapioista. Aiheina ovat monenlaiset eläimet skorpionista korppikotkaan tai kissoihin ja kärpäsiin. Hauskat sammakkohahmot polttavat tupakkaa ja ristiinnaulittu on tehty vanhoista lusikoista ja haarukoista.

– Tein aikaisemmin isoja metallisia töitä, enemmän käyttöesineitä, kuten portteja tai kylttejä. Viimeisen vuoden aikana on syntynyt sitten näitä pieniä teoksia.

– Hevostalleilta olen saanut hevosenkenkiä ja kirpputoreilta olen löytänyt paljon materiaalia. Ihmiset välillä myös tuovat minulle romua, josta voi syntyä jotain.

– Minulla on kotona työtila ja siellä kaikki hitsauslaitteet, rälläkät ja muut vermeet. Isä aikanaan työsti puuta ja velikin on puuseppä, joten kyllä tämä käsillä tekeminen on meillä suvussa, kertoo Jari Meronen.

Heli maalaa sekä öljy- että akryyliväreillä ja mosaiikkiteoksissa hän käyttää lasia, peilejä, keraamiikan palasia sekä vanhoja koruja ja myös luonnonmateriaaleja, kuten simpukoita tai kiviä.

– Taiteen tekeminen on henkireikä. Omat tunnetilat heijastuvat tekemiseen. Välillä tulee mustia töitä ja sitten kun on iloisempaa, tulee valoisampia teoksia, kuvailee Heli Meronen.

– Jari oli jo aivan pienenä verstaassa rakentamassa jotain ja meillä molemmilla taide on kulkenut matkassa jo pitkään.

Jarin metalliteoksia ja Helin maalauksia sekä mosaiikkitöitä on ollut esillä myös näyttelyissä, viimeksi Oriveden Talviaisten koulun kesänäyttelyssä. Töitä on ollut esillä Merosen baarissa ja sieltä niitä on myös myyty halukkaille.

Kaksosten välinen yhteys on ilmeisen voimakas ja tiivis. Jotkut kauppaan tai baariin poikkeavat ovatkin luulleet Merosia aviopariksi.

– Kyllä nämä meidän ajatukset aika hyvin käy yksiin, tunnetaan toisemme kuitenkin niin hyvin. Taiteellinen linja on kummallakin kuitenkin ihan omansa, kertoo Jari Meronen.

– Tämä meidän sisaruussuhde on ollut hyvin vahva jo lapsesta lähtien. Yhteinen työpaikkakin on jaettu jo yli 30 vuoden ajan. Jatkossa sitten keskitytään taiteeseen ja koitetaan saada molempien töitä esiin ja kaupaksi, tuumaa Heli Meronen.

– On oikeastaan helpottavaa, kun kauppa loppuu. Nyt keskitymme omien haaveiden toteuttamiseen ja vaikka kaikki sanovatkin, ettei taiteella elä, niin yrittää pitää kuitenkin.