Punatiilen varjossa heilimöi

ITE teossa! ITE Pirkanmaalla -hankkeessa olemme antaneet puheenvuoron ITE-taiteilijoille ja -toimijoille. Valotame yleisölle niin taiteellisten prosessien kuin kartoituksenkin taustoja. Seuraavassa reissujaan ITE-raitilla kuvaileen hankkeessa kyläkartoittajana toiminut Leena Peltokangas.


ITE PIRKANMAALLA
Teksti: Leena Peltokangas

Kyläkartoittajien tehtävänä oli etsiä ITE-taiteilijoita Pirkanmaalta sekä dokumentoida ja tallentaa tiedot tekijöistä ja teoksista. Joskus seikkailimme vanhojen tehtaiden raunioissa teollisuusalueilla, toisinaan ITE-taiteilija löytyi peltovainioiden ja metsätaipaleiden takaa.

Pirkanmaa ja erityisesti Tampereen seutu on osa teollisen Suomen historiaa. Tampereella, Valkeakoskella, Mäntässä tai Nokialla tehtaat ovat elättäneet ihmisiä. Aikanaan nämä myllyt jauhoivat kidastaan paperia, kenkiä, puuvillakankaita tai höyryvetureita, kunnes rakennemuutokset lopettivat monet isot teollisuuslaitokset ja toisenlaiset bisneksen tekijät astuivat tehdassaleihin. Värikäs työläishistoria ja punainen tiili ovat silti olennaisesti edelleen läsnä maakunnan henkisessä maisemassa. Teollisuuden ja kaupunkiympäristön ohella Pirkanmaa on myös osa maaseudun ja kylien Suomea.

Kaupungista ulos johtavat valtaväylät muuttuvat pienemmiksi valtateiksi, maanteiksi tai kyläteiksi ja johtavat lopulta poluksi metsään. Tehtaiden ja punatiilen lisäksi Pirkanmaa on myös Frans Emil Sillanpään kuvaamia aaltoilevia peltoaukeita, Sahalahden mäkisiä hiekkateitä, Pälkäneen Kukkiajärven kyläkuntia, Valkeakosken pystykatajia, Punkalaitumen jokivarren vehreyttä tai Helvetinkolun erämaita. Järvenselkää riittää lähestulkoon joka kuntaan.

Tätä kirjoitettaessa on kulunut sata vuotta sisällissodasta ja monella seutukunnan kulmalla, etenkin Tampereen keskustassa nuo tapahtumat ovat voimakkaasti läsnä. Siellä täällä rakennusten seinissä näkee edelleen ammusten reikiä sodan jäljiltä ja makaaberisti voikin ajatella, että täällä me kävelemme teloituspaikkojen päällä samalla, kun viereemme nousee lasin tai teräksen hohtoinen tornitalo.  Sadan vuoden takaiset tapahtumat nousivat esiin monella kartoituskäynnillä niin Karkussa kuin Juupajoellakin.  Kun kiersin tapaamassa taiteilijoita ja katsomassa teoksia, kuulin samalla usein tarinoita sisällissodasta. Historia elää meissä, muuttaa muotoaan, sulautuu uuteen aikaan ja parhaimmillaan auttaa meitä ymmärtämään enemmän.

Pirkanmaalaisen ITE-taiteen kartoitus nosti esiin ison ja kiinnostavan joukon taitavia tekijöitä eri puolilta maakuntaa. Keväällä 2017 levitettiin sanaa käynnissä olevasta etsinnästä ja vinkkejä mahdollisista ITE-taiteilijoista tuli pitkin kesää kaikista mahdollisista kanavista. Monien ITE-taiteilijoiden juuret ovat täkäläisessä maaperässä, mutta monet ovat myös niin sanotusti junantuomia. Pirkanmaalle ja eritoten Tampereelle on aina muutettu ja muutetaan edelleen.

Alkukesästä pitkälle syksyyn vuonna 2017 kurvailin yhtenä kolmesta kyläkartoittajasta pitkin Pirkanmaan raitteja, navigaattori neuvoi seuraavaan kohteeseen. Tapasin taiteilijan, yritimme tutustua, kirjoitin, nauhoitin ja kuvasin samalla kun kävimme läpi teoksia. Joku saattoi olla jo kokenut ITE-taiteilija, jolle oman tarinan kertominen ja oman työn kuvaileminen oli tuttua. Joidenkin kohdalla olin ensimmäinen, joka kävi läpi koko tuotannon ja oli kiinnostunut kohteestaan nimenomaan taiteilijana. Sellainen nosti välillä pintaan koskettavia tunnelmia. Kyyneleiden ohella kartoituskäynneillä oli ilmassa myös paljon naurua. Yhdessä paikassa soitettiin sahaa, toisessa musiikkia hevosen päästä ja sitten taas puhuttiin. Kannoimme teoksia parempaan valoon kuvaamista varten ja odottelimme sateen loppumista. Eväitä söin ajaessani tai sitten istuin ruisleipä kädessäni puolukkamättäällä jossain Orivedellä.

Arkistot, artikkelit, blogit ja videot taltioivat vain pieniä välähdyksiä niistä syistä, jotka saavat ihmiset tekemään taidetta, taustalla on kokonaisia elämän mittaisia tarinoita. Jokaiselle tuona kesänä kohtaamalleni ihmiselle taiteen tekeminen on ollut tärkeä elämää ylläpitävä voima. Joku on ottanut mittaa sairaudesta tai paennut arkea, taiteeseen on purettu surua ja tallennettu muistoja, taide on ollut ilon aihe tai arjen taittamista,  taiteen kautta on otettu kantaa maailmaan ja järjestelty sitä sellaiseen kuosiin, jossa tekijällä itselläänkin on oma, ihan itse tehty paikka.

Teollisuusalueen katveessa ja hiekkatien tuolla puolen kukkivat villit kukat. ITE-taiteen etsinnässä löysimme ihmisiä, joiden teokset ammentavat ympäristönsä henkisestä maaperästä, mutta ilmentävät samalla omaa aikaamme ja kurottavat kohti uutta.

ITE teossa

ITE teossa ­– itseoppineiden taidetta Pirkanmaalta, 11. nykykansantaiteen vuosikirja ilmestyy Maahengen julkaisusarjassa kesäkuussa 2018. Päätoimittaja Minna Haveri.

ITE teossa -näyttely. Työväenmuseo Werstas 8.6.–26.8.2018. Kuraattoreina toimivat Minna Haveri Maaseudun Sivistysliitosta, Elina Vuorimies ITE-museosta ja Ulla Jaskari Työväenmuseo Werstaalta.

Seuraa ITE Pirkanmaalla -hanketta