Piirrosten puutarha

ITE PIRKANMAALLA / Mänttä-Vilppula
Teksti Mikko Kallio. Kuvat Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo.

Pasi Soukkalan piirrosten äärellä katsoja lumoutuu runsaista rytmitetyistä sommitelmista. Teokset houkuttelevat katsomaan myös aivan läheltä, jolloin aukenee uusia tasoja: pieniä lyijykynällä piirrettyjä yksityiskohtia ja merkkejä, toistuvia sydämiä ja neliöitä.

– Tuuli on tiputtanut puiden lehdet tarkkaan järjestykseen, taiteilja kertoo esitellessään piirrettyjen syksyn lehtien rivistöjä teoksessaan. Geometrisistä puista, yhtä aikaa realistisista ja mielikuvituksellisista hyönteisistä ja moninaisista kasveista muotoutuu Soukkalan kuvallinen puutarha, jossa mittakaavatkin noudattavat omanlaisiaan sääntöjä; pelkistetyt lumikiteet ovat suuria, linnut pienempiä.

Pasi Soukkalan teoksissa näkyy tarkkaan tutkittu luonto.

– Tuuli lennättää silmukankuoria, koivut ovat hiirenkorvilla, lentää sudenkorentoja, muutamia hyttysiä. Tuolla on roskakori, perhosia, taiteilija kertoo

Yksivuotiaana Soukkala sai virusperäisen aivokuumeen, joka jätti poikaan pysyvät jäljet. Soukkala on asunut laitoksessa lähes koko elämänsä. Hänen äitinsä on hankkinut hänelle piirustusvälineitä, muuten taiteen tekeminen olisi jäänyt. Pasi Soukkala valittiin vuonna 2016 erityistaidetoiminnan edunvalvoja Kettuki ry:n vuoden taiteilijaksi. Palkintonäyttely järjestettiin ARTag galleriassa Helsingissä viime marraskuussa.

Pasi Soukkalan piirtäminen alkoi värittämisestä. Lapsena hän väritti kaikki Mäntän kirjakaupassa tarjolla olleet eri värityskirjat. Kun uudenlaisia ei ollut enää saatavilla, hänen äitinsä osti paperia, joihin poika alkoi piirtää omia kuviaan. Soukkala on piirtänyt siitä lähtien aina, nyt jo lähes viisikymmentä vuotta.

Soukkala aloittaa yhdestä paperin reunasta piirtäen lyijykynällä ja etenee järjestelmällisesti. Kun koko paperi on täynnä, hän värittää teoksen vahaliiduin tai öljypastellein. Soukkalalle on hänen vuosien aikana ehdotettu useaan kertaan taidekursseja, mutta hän ei ole koskaan suostunut opetukseen. Siveltimiä hän ei kaipaa, kynässä on parempi tuntuma ja tarkkuus.

Piirroksissa on iloa ja lämpöä.

– Leppälintuja. Ja tuolla lentää isoja karvaisia pajunkissoja. Tuuli käy ja siitepölyä lentää, sympaattinen taiteilija jatkaa esittelyä ja vetää tasaiseen tahtiin esille uusia piirroksia pinoista.

– Mäntyjä, apiloita, puna-apiloita, niittyleinikkejä, käpyjä, hyttysiä, käkiä kukkumassa. Tuolla on pilvipeite, tuossa lentää kärpäsiä.

Soukkalan teoksissa on välillä myös tummaa huumoria. Juhannusaatto -piirroksissa pääosassa tiheät harmaat hyttyspilvet, joiden takaa voi juuri ja juuri tunnistaa vilauksen Suomen lipusta salossa.

– Risukasa, hyttysiä lentää ja inisee, timoteita, sammalta, tuolla paistaa aurinko. Taiteilija vakuuttaa jatkavansa piirtämistä.