Lintumies Parkanosta
ITE PIRKANMAALLA / Parkano
Teksti, kuvat ja video: Leena Peltokangas
Tavallisen parkanolaisen omakotitalon pihamaalla pörhistelee laaja lintukanta; kurkia, kotkia, tikkoja, kottaraisia, albatrosseja, pöllöjä, metsoja, kanoja ja jopa muinaisten egyptiläisten pyhänä pitämä iibislintu. Markku Yli-Lankosken metalliset linnut ovat taidokkaasti tehtyjä ja kaikilla on oma ilmeensä.
Markku Yli-Lankosken metalliset veistokset on tehty hitsaamalla. Materiaalina on pelti ja lintujen silmissä on käytetty esimerkiksi muttereita ja muita pieniä metalliosia. Jokaisella linnulla on oma luonteensa ja lajille tyypillinen olemuksensa. Ne jäljittelevät esikuviensa kokoa ja ryhtiä. Markku Yli-Lankosken mukaan tärkeintä onkin saada linnulle oikea katse ja asento.
– Linnun pää on kaikkein tärkein oikean asennon saamiseksi ja sitten tietenkin se linnun katse on olennainen osa ilmeikkään lopputuloksen kannalta, sanoo Markku Yli-Lankoski.
Valtaosa Yli-Lankosken tuotannosta on lintuveistoksia, tosin poikkeus vahvistaa säännön. Parkanon Kehräämön Lankasuulin pihaan on tehty metallinen vuohi eli parkanolaisittain ”kutti”. Tilaustyöksi haluttiin nimenomaan ”kutti”, koska paikka sijaitsee korkealla mäellä, jota sanotaan Kuttikallioksi.
Markku Yli-Lankoski on tehnyt yli 30 vuoden mittaisen työuransa metallialalla hitsaajana, komennustöissä eri puolilla maata kului viitisentoista vuotta. Varhaiseläkkeelle jäätyään mieli paloi metallin pariin ja 90-luvulla alkoi syntyä veistoksia.
Markku Yli-Lankosken veistotaide tunnetaan hyvin myös ITE-taiteen piirissä. Teoksia oli esillä jo vuonna 2000 valtakunnallisessa Itse tehty elämä -näyttelyssä Kaustisella ja vuonna 2001 Helsingin kaupungin taidemuseon nykykansantaiteen näyttelyssä. Yli-Lankosken veistokset ovat olleet mukana myös viime vuosien Parkanon ITE-kesänäyttelyissä.
– Aluksi kyllä vähän ihmettelin, että voiko minunkin työni kelvata näyttelyihin. Muistan kuinka edesmennyt Erkki Pirtola siellä Kaustisen näyttelyn avajaispuheessa sanoi, että oman työnsä asettaminen julkisesti nähtäväksi on aina ison kynnyksen takana. Pirtolan tuki olikin tärkeää ja antoi intoa jatkaa, muistelee Yli-Lankoski.
Kannustusta tuli myös Metalliliitolta, kun SAK:n kulttuurirahasto antoi Yli-Lankoskelle apurahan uuden hitsauskoneen hankintaan. Hän hitsasi teoksiaan kotona autotallissa. Työtilan ilmanvaihto olisi voinut olla parempikin.
– Eihän siellä autotallissa ollut mitään imureita ja sain siitä hommasta lievän astman palkinnoksi, kertoo Yli-Lankoski.
70-luvulla sattunut työtapaturma jätti jälkeensä ajoittaisen hermosäryn, joka kiusaa aina silloin tällöin. Taiteen tekeminen auttaa monenlaisiin vaivoihin.
– Kun teen teosta, niin en tunne särkyä ja kaikki muu unohtuu, sanoo Yli-Lankoski.
Lintuveistoksia on vuosien saatossa kertynyt useampia kymmeniä ja monet niistä on annettu lahjaksi, mutta kotipihassa Parkanossa on edelleen monipuolinen kokoelma siivekkäitä. Markku Yli-Lankoski sanoo haaveilevansa vielä ainakin yhden veistoksen tekemisestä. Tarkoituksena olisi tehdä kirahvi pihamaan komistukseksi.
