Kylätaiteilijaa aina tarvitaan
Teksti ja kuvat: Pentti Väistö
Olin kylätaiteilijana kaksi viikkoa. Sain tuona aikana valmiiksi puolitoista työtä. Sillä puolivalmiilla ei ole vielä nimeä, mutta valmiin teoksen nimi on Hangasjärven kalaukko, josta olisi tullut kalakukko ellei se olisi saanut jalkoja alleen.
Nimi on pitkä, mutta niin on siihen liittyvä tarinakin. Kuvan kala nimittäin jäi kauan, kauan sitten kuivalle maalle, kun vesi Hangasjärvessä äkkinäisesti laski rajusti. Kala oli neuvokas, se kasvatti jalat ja lähti kävelemään kohti Tikkakalan kylää. Siinä kävellessä kalan sisään alkoi kehittyä ihminen. Loppu onkin sitten pelkkää evoluutiohistoriaa.
Kylätaiteilijana sain pitää Hangasjärvellä kolme eri näyttelyä, joissa esittelin aiempia töitäni ja työskentelyäni niin lähiseudun asukkaille kuin laajemmallekin yleisölle.
Tikkalan päiväkodin eskarit ja viskarit viettivät päivän taiteilijaresidenssissä. Heidän kanssaan väritimme pohjaksi tekemiäni ääriviivoja. Oli kiinnostavaa nähdä lasten erilainen kiinnostus, keskittymiskyky ja motoriset valmiudet.
Lapset myös näkevät taiteen aidosti omista lähtökohdistaan. Kun esittelin heille teoksen nimeltään Ronkeli enkeli ja kysyin, mitä he tässä näkevät, niin reipas vastaus oli: noita-akka. Teos nimeltä Kahden lapsen onnellinen yksinhuoltajaäiti puolestaan sai kriitikoilta arvion: ilkeä perhe.
Metsänäyttely oli avoin kaikille. Siellä kävi kyläläisten lisäksi ihmisiä muun muassa Jyväskylästä, Vaajakoskelta ja Luhangalta. Hangasjärven erämaakämpän lähimaasto on loistava, ainutlaatuinen ja tunteita herättävä ympäristö taidenäyttelylle.
Kolmas näyttely oli töitteni esittely kyläläisten aktiiviselle Virtapiiri-kerholle. Katsoimme töitä, joimme kahvia ja paistoimme makkaraa. Vierailu oli kiinnostava kurkistus kyläläisten maailmaan.
Nämä kohtaamiset ”vauvasta vaariin” jäävät ilman muuta taiteilijaurani muistin kiinnekohdiksi. Oli aika ennen Hangasjärveä ja on aika Hangasjärven jälkeen. Pääsimme vaimoni Tuulan kanssa tutustumaan myös Tikkalan kylän pitkään historiaan, kun Laukkalan tilan isäntä Tapani Laukkala avasi meille historiallisen kotitilansa. Sehän toimi alkukesästä myös taiteilijaresidenssinä, kun nykytaidetta tekevä Nunnu Raatikainen vietti siinä pariviikkoisen jakson.
Itse innostuin hakemaan taiteilijaresidenssiin juuri siksi, että Tikkalaan haettiin kylätaiteilijaa. Minusta ajatus kylätaiteilijasta on kiehtova. Residenssijaksoja olisi varmasti mahdollista tarjota joka puolella Suomea. Kylätaiteilija ja taide voivat tuoda lisäarvoa kirpputoreille ja kyläkahviloihin. Taiteilijan voi ujuttaa myös moniin hankkeisiin.
Hangasjärven kämppä sopi hyvin tällaiselle paljon maailmaa ja vuosikymmeniä nähneelle ”nuorelle lupaavalle taiteilijalle”. Aivan kenelle tahansa se ei varmasti käy, joten valinnoissa kannattaa ottaa huomioon myös taiteilijan ja taiteen vaatimat olosuhteet. Häiriöttä toimivat netti- ja puhelinverkot ovat useimmille elinehto samoin kuin työskentelytilan valo.
Kiitos kaikille! Residenssikausi oli kesäni kohokohta. Olkoon kämpän seinälle jäävä vedos teoksesta Hangasjärven kalaukko, josta olisi tullut kalakukko ellei se olisi saanut jalkoja alleen muistutuksena penalisti Pena Pennasta ja rohkaisu toiminnan jatkamiseksi.
