Hevosmiehen kukka

Blogit

ITE PIRKANMAALLA / Orivesi
Teksti ja kuvat Mikko Kallio

Leporannan taidekeskuksen edustalla tuuli on jo useita vuosikymmeniä heiluttanut raskasta rautaista Hevosmiehen kukkaa. Joustava varsi on tehty kylvökoneen osista. Teoksen tekijä, maanviljelijä ja taiteilija Vilho Juusela kertoo teoksesta: ”Kukat hitsasin hevosenkengistä, jotka vedin talvella hankikannolla tutun hevosmiehen tilalta tänne. Kengät ovat alun perin peräisin sodan aikaiselta hevosten kengityspaikalta Längelmäveden rannalta. Ne olivat ruosteessa jo kun kaivoin ne maasta, ja halusin pitää ruosteen sävyn kukassa.”

Vilho Juusela (s.1933) aloitti veistosten tekemisen 70-luvun alussa ja jatkaa edelleen. Juuselalle taiteen tekemisen merkitys liittyy vahvasti eläimiin. ”Pidin hevosista. Olin metsätöissä, kaadoin puita ja ajoin. Hevoset piti myydä kun tuli traktori, ja hevonen ei enää kelvannut hommiin. Tuo hevonen on kuva viimeistestä hevosestani. Tein sen valokuvan perusteella ja se on aivan näköinen.”

Lähellä järven rantaa västäräkki on pesinyt krokotiilin näköisen elukan suuhun ”Katso, pesä on tuolla kielen alla”, Juusela tarkentaa. ”Tässä on dino. Olen tehnyt sen keskiosan käytöstä poistetusta painesäiliöstä.” Olennon häntä on vanhan hevosvetoisen viljan sitomakoneen kierteinen osa, jonka tehtävä oli siirtää viljaa sidottavaksi. Tällä vuonna 2000 valmistuneella vartijaliskolla on kiiluvat peilisilmät joista heijastuvat Leporannan koivut. Teoksessa yhdistyvät koristeellisuus ja karut koneiden osat kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.

Sininen ja valkoinen -teos kuvaa Suomen itsenäisyyden ajan kehitystä neljällä pylväällä. Veistos on tehty maalatusta puusta ja metallista ja siihen on liitetty valaistus. Teoksellaan Juusela kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä.

Ylempänä mäessa on Juuselan ”Saalistaja”, lintu. ”Se on ruostumatonta terästä, tein sen maatilahitsillä maitosäiliön kannesta, kun lopetin karjan pitämisen. Ideat ovat päässäni valmiina. Vaikka kuinka suunnittelisin työtä, tulee tehdessä mutkia matkaan”, Juusela kertoo.

Juuselan työssä mielikuvituksellisiin aiheisiin lomittuvat maanviljelijän tarvikkeet ja materiaalit sekä esimerkiksi luonnosta löytyneet pahkat. ”Ostin veistosten tekemistä varten maatilahitsin, puikkokoneen, ja opettelin itse hitsaamaan, ei minua kukaan siihen opettanut”, kertoo Juusela. ”Tavallaan omaksi iloksi olen näitä tehnyt, mutta myös muiden iloksi. Nämä eivät ole olleet kaupan.”

Osmankäämien tekemiseen Juusela käyttänyt kahvinpuruja: ”Ne on kasteltu ja pyöritelty kultamokassa. Tuli ihan aidon näköistä”, Juusela iloitsee.
Juusela esittelee oman ”luonnonsuojelualueensa”, palan metsää, jonka hän pitää koskemattomana. Metsikön keskellä on penkki, jossa vieraat voivat istua ja rauhoittua.

Vilho Juusela on myös korujen tekijä. Hän hakee itse korukivensä suoraan kaivoksilta ja hioo ne kaikki alusta asti itse.

Vilho Juusela perusti huutokaupasta hankkimalleen Leporannan tilalle taidekeskuksen 70-luvun alussa. Näyttelyissä on esitelty Juuselan teosten lisäksi monien muiden taiteilijoiden töitä vuosien aikana. Leporanna 46. kesänäyttely on avoinna 24.6.-20.8.2017. Nähtävillä ovat myös Vilho Juuselan pihaveistokset.