Fantasiahameet ja romukollaasit
ITE PIRKANMAALLA / Tampere
Teksti ja kuvat: Mikko Kallio
”On ihanaa, kun saa olla omissa oloissaan ja omissa ajatuksissaan, taustalla soi radio, kuuntelen musiikkia. Siinä voi mennä omaan maailmaan. Aloittaessani minulla ei ole aihetta, kuvat vain tulevat. Mutta on vaikeaa kuvailla, mistä ne oikein tulevat”, kertoo Elma-Riitta Hannonen kollasiensa syntymisestä.
Tamperelaisen kerrostalon huoneistossa ja sen kellarissa on kasseittain ja laatikoittain kollaaseja, esinekoosteita ja tekstiilitöitä. Hannosen teokset käsittelevät usein naisen elämää ja olemista. Joillakin töillä on omaelämänkerrallisia nimiä, kuten ”Elämäni jälkipyykki” tai ”Elämäni miehet”. Hannosta viehättävät myös naisten asut, ja hän muovaa niistä täysin omanlaisiaan. Värikkäissä lehtileikkeistä tehdyissä kollaaseissa mallin ”Fantasiahame” on tehty kahvikupeista ja hahmojen päistä kasvaa lintuja ja hyönteisiä.
– Naapurit tuovat lehtiä minulle materiaaliksi. Kun lehdistä plärää sopivaa materiaalia, siinä menee aikaa ja se on mielenkiintoista. Ne ei ihan hetkessä tule, nytkin tuossa odottaa lehtipino. Minulla on systeemi palojen järjestelyyn; kerään sopivia pieniä yksityiskohtia lehdistä leivoslaatikoihin, joihin lajittelen niitä värien ja aiheiden mukaan, kuten linnut ja perhoset ja niin edelleen.
Hannonen on tehnyt vuosikymmenten aikana myös suuren määrän esinekoosteita, ”Romukollaaseja”, kuten Hannonen niitä nimittää. Useimmista romu- ja kierrätysteoksiista on enää valokuvat jäljellä, koska ne on jouduttu tilanpuutteen vuoksi hävittämään. Kierrätystaiteen tekemiseen hän on saanut apua kuvataiteilijatyttäreltään.
– Sain maalla asuvan tyttäreni pihapiiristä kesäkäyttöön oman aitan, jossa työskentelin ja sain myös välillä apua esimerkiksi poraamisessa. Ei niitä töitä kerrostaloasunnossa olisi voinut tehdä.
Elma-Riitta Hannosen taiteen tekeminen alkoi käsitöistä.
– Olen tehnyt käsitöitä aina, niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen näyttely oli vuonna 1988.
Hannonen teki 90-luvulla tekstiilejä myös tilaustöinä.
– Kun jäin eläkkeelle 2000-luvun alussa, minulla oli entistä enemmän aikaa tehdä, ja pystyin todella paneutumaan. Kun keskityn, olen nopea tekijä. Mielelläni teen työn loppuun samalla, jatkuvalla kädenliikkeellä, Hannonen esittelee kirjontatöitään.
– Kirjontatapani on sellainen, että en luonnostele tai suunnittele mitään, vaan kuva ja aihe tulevat suoraan.
Tuotteliaan Elma-Riitta Hannosen teoksia on ollut esillä useissa näyttelyissä vuosien aikana eri puolilla Suomea, esimerkiksi hänen Nurmijärvellä järjestämissään ”Hylätyt esineet puhuvat” -näyttelyissä.
