Kalevi Päivärinta

Lohja (1965)

Kalevi Päivärinta on toteuttanut kalliokukkulalla sijaitsevan kesähuvilansa ympäristöön erinäisiä veistoksia. Pääosin ne on valmistettu puusta ja luonnonkivistä, mutta myös löytöromulla on paikkansa teosten osina. Teosten aiheina on usein perinteisesti eläimiä, kuten lintuja, ja on Päivärinta tehnyt jättiläismuurahaisenkin – huumori on tärkeä osa teoksia.

Kiehtovimmat teosaiheet näyttäisivät olevan kansanperinteestä tai mytologiasta poimittuja, mutta ei tekijän omasta mielestä. Iso ylösalaisin käännetty puu seisoo kalliolla ja kannattelee juuristossaan ruosteisia ketjuja ja lyhtyjä. Runkoon on naulattu haalistunut eläimen pääkallo. Edes irvistelevä tonttu kuusen katveessa ei tunnusta maahisten sukua.

Nämä teokset on tehty yllättämään katsoja, ja tehosteeksi on ammennettu populaarikulttuurin kauhuestetiikkaa. Vaikka teosten ulkoinen habitus viittaa historiaan ja kaukaisiin kulttuurikerrostumiin, ovat ne nykyajan globaaliksi muuttuneen kulttuurin tuotteita – toki silti suomalaisilla mausteilla.

Kalevi Päivärinta on paitsi puuveistosten tekijä, myös moottoripyörärakentelija. Äkkiseltään asiat eivät näyttäisi liittyvän yhteen, mutta tarkempi huomaa harrastusten sukulaisuuden. Moottoripyörä voi olla Päivärinnan veistosten tapaan persoonallinen taideteos ja niin viestiä sepän pajan perinteestä kuin sisältää globaalejakin kulttuurivaikutteita.

Päivärinta työskentelee persoonallisten kavereidensa kanssa rosoisessa teollisuushallissa Lohjalla. Joukon yhteisenä kiinnostuksen kohteena on moottoripyörien muuntelu – tuunaaminen. Kaveripiiriä voisi ehkä kutsua eräänlaiseksi heimoksi tai jopa lahkoksi? He nimittäin jakavat saman maailmankuvan ja samat näkemykset maailmanmenosta, ja sen he tekevät näkyväksi rakentamillaan moottoripyörillä. Useimmat Lohjan tallin rakentajat ovat keskittyneet chopper-tyyppisiin pyöriin.

Moni upea pyörä loistaa puunattua maalipintaa ja säkenöivää kromia. Kalevi Päivärintaa on tehnyt omasta chopperistaan ruosteisen ja ankean. Alan piireissä tällaista pyörää nimitetään ”rotaksi”.

”Chopperismin” taidesuuntaus onkin luonut sisäänsä tyylilajien kirjon. Tyylit eivät ole sitovia, vaan luovasti tehdyillä poikkeuksilla voi hyvinkin ansaita yhteisössä suurta arvostusta. Jostain syystä suomalaiset ovat osoittautuneet tässäkin taidelaissa taitaviksi. Persoonalliset suomipyörät ovat putsanneet toistuvasti palkintopöydän pohjoismaisissa näyttelyissä.

Teksti ja kuvat: Veli Granö
Artikkeli on julkaistu laajempana ITE-taidetta Uudeltamaalta -kirjassa.