Jorma Pihl on entinen karjatilan isäntä, joka eläimistä luovuttuaan alkoi täyttää tyhjilleen jäänyttä navettaansa veistoksilla. Aluksi Pihl teki karhean kauniita moottorisahaveistoksia, jotka maalasi kirkkain värein. Veistosten aiheina olivat tukevarunkoiset pöllistä muovaillut kukat sekä monenmoiset eläimet kotoisesta lihakarjasta karjuvaan leopardiin.
Kun terveydentila ei enää sallinut veistäjän toteuttaa luovuuttaan raskasta moottorisahaa käyttäen, hän alkoi muovata veistoksia paperimassasta ja keskittyi puunveistossa pienoisveistoksiin. Aiheet ja ilmaisutyyli pysyivät paljolti samoina, vaikka mittakaava muuntui. Eläin- ja kukka-aiheet toistuvat nyt iloisen kirjavissa sarjallisissa puukkotöissä. Pihl nauttii taiteen tekemisestä ja valmiista teoksistaan. Hänen vilpittömän lapsenmieliset teoksensa ovat kuin vastakohta harmaalle arjelle, sillä ne tuntuvat tarjoavan sadunhohtoisen häivähdyksen lelukaupan runsaudesta tai tivolin värikkäästä maailmasta.
Pienten veistosten parissa Pihl työskentelee ahkeran kurinalaisesti. Onnistuneen veistomallin keksittyään hän toistaa sitä useina, vain hitusen toisistaan eroavina versioina. Tämän ”sarjatyön” huipentuma on Pihlin veistämä tuhannen lähes identtisen kurjen sarja. Pihl on lainannut kurjen mallin erään käsityöläisen myymistä kurjista, mutta pitää omaa muovisilla askartelusilmillä varustamaansa mallia esikuvaansa parempana. Kurkien veistämiseen liittyvän uuvuttavalta tuntuvan toiston Pihl kuittaa toteamalla, että pitää olla päämääriä… tuhat tuntui sopivalta luvulta. Sen kummempaa selitystä hänellä ei ole kurkituotannolleen tarjota, mutta näyttäväthän linnut kieltämättä komealta suurena parvena. Kaupallisuuskin on pois suljettu motiivi, sillä Pihl ei myy teoksiaan. Numeroituna monet kurjet ovat toisin levinneet lahjoina maailmalle. Linnun ovat saaneet omakseen monet Pihlin tuotantoon tutustuneet ITE-taiteen ystävät kirjoittajasta itsestään aina pääministeri Vanhaseen.