Anna Penttilä

Kirkkonummi (s. 1991)

”Ruusu reissaa raketilla.
Reissu stressaa ruusua.
Ruusu löysi reissaajan.
Mutta reissaaja olikin peili.”
– Helmi (runo Nukkavierumetsässä)


Anna Penttilä syntyi vuonna 1991 Haapaveden pieneen kuntaan omakotitaloon perheeseen, jossa isä oli polion vuoksi kotona, ja äiti työskenteli seurakunnassa lasten ja nuorten parissa. Äiti harrasti taiteen tekemistä ja piti näyttelyistä, ja Annakin oli usein mukana. Penttilä kertoo olleensa herkkä, ajatteleva, erityinen lapsi, joka vihasi koulua. Kolmanteen luokkaan mennessä hän ei ollut halunnut herätä eikä lähteä kouluun enää ollenkaan. Kouluajasta iso osa kului lopulta sairaalassa, jossa Penttilälle tehtiin loputtomia tutkimuksia, kuten musteläiskätestejä. Viimein, perhekodista käsin, peruskoulu tuli suoritetuksi.

Musiikin ja taiteen tekemisen parissa Penttilä on kuitenkin aina ollut juuri oikeanlainen ja taitava. Musteläiskätestien ja kouluvuosien ”ihan perseestä” oleva muisto lepattelee kehysten sisällä nyt taidenäyttelyssä, Hyvän mielen WC:ssä, joka on kirjailtu oransseilla ja punaisilla potilla ja piirosten ja pienten tarinoiden sarjakuvamaisilla Instagram -tileillä, kuten Kuvia Karin kullista ja Masentunut tonttu. Niissä kohtaavat myös sosiaalinen media yleisöä tavoittavana, ilmaisena julkaisualustana, digitaalinen taide ja persoonallinen tapa tarkastella maailmaa ja luoda hahmoja ja tarinaa.

Oma perhe, äitiys ja taide, halu luoda ympärille hyvää ja kaunista katkeran, sarkastisen ja kivuliaan ytimestä tai raatorehellinen suoruus välittyvät Penttilän taiteesta. Siitä esimerkkinä on metsänreunaan kierrätys- ja yhteisötaideteoksista valmistunut metsäinstallaatio, veistospuisto ja taidepolku Nukkavierumetsä. Siellä betonilaatoitusten värikäs polku kiertää puiden lomitse rakkauden polkua, jossa toinen toistaan eriskummallisempi ja oudompi hahmo tuijottelee arkana ja pahoillaan olemassaolostaan, mutta uhmakkaan räikeästi esillä. Riemunkirjavan persoonalliset tekstit ja lainaukset kylteissä julistavat paitsi rakkauden, perheen ja hoivan, myös erilaisena ja omituisena olemisen ja ajattelemisen ilosanomaa.

Monet töistä on tehty kodin hajonneista kodinkoneista, huonekaluista ja roskiin menossa olleista leluista, yhdessä lasten kanssa ja lapsille tehtyinä. Teokset, kuten Jättiläiskakka, rikkinäisestä mankasta, ilmankostuttimesta ja toimistotuolista koostuva Jänkhäs-Tiina, Nappigalleria, Surullinen pohatta ja Homepoika lepäilevät metsän siimeksessä kylttien, lorujen ja mietelauseiden omituisuutta ja rakkautta julistavien epäloogisuuksien ja runojen lomassa. Yhteiskunnan ja länsimaisen elämän kuluttaminen, roolit, unelmat ja odotukset, modernin maailman Anna Penttilän lävitse uuden käsittelyn saanut kuva on viety villiin metsänsiimekseen. Barbie-nukeista on syntynyt kaksi teosta, jalkoja, joissa katkenneet ja sikin sokin sojottavat jalat ovat ikään kuin reikään tungettuna kehyksen sisälle, ja ympyrä, jota kehystävät aaveimaiset kaunotarten irtopäät ja soikion muotoisen karvareunusten lomasta pienet Barbie-kädet yrittävät kaivautua esiin. Anna Penttilä kertoo pienenä leikkineensä paljon Barbeilla. Leikin juonessa hän oli kaunis Barbie, joka tapasi jonkun ihanan miehen ja vietti tämän kanssa romanttisia hetkiä.

Vaikka Penttilä ei ole saanut taiteen tekemiseen mitään koulutusta, on hän opiskellut musiikin tekemistä opistoissa, tavannut Paimiossa opiskeluaikana tulevan puolisonsa, muuttanut Kirkkonummelle ja perustanut perheen. Perheeseen kuuluu opettaja-puolison ja kahden lapsen lisäksi viljakäärme nimeltä Usva, rasittava papukaija O´Sullivan a.k.a ”lintu”, kilpikonna Käpy, rottia ja sammakko. Nukkavierupuisto, ja monet muutkin veistokset saivat alkunsa työkokeilusta kierrätyskeskuksessa. Työ osoittautui paitsi ekologisesti ja arvoiltaan kantavaksi, ihmisten auttamista sisältäväksi työksi, myös materiaalien ja teosten ideoiden loputtomaksi lähteeksi. Teoksista huokuu täysin anarkistinen ja uhmakas, suorasukainen lähestymistapa omaan outoon, normeihin sopimattomaan olemassaoloon ja yhteiskuntamme ahtaan normaalin perustalle rakennettuihin tuottavuusrakenteisiin ja näytelmiin.

Tällä hetkillä ITE-taiteilija Anna Penttilä opiskelee lähihoitajaksi, työvoimatoimiston uhattua periä tuet takaisin itse tehdyn taiteen tekemisen vuoksi. Kysyttäessä unelmien tilanteesta omassa elämässä, vastaus tuleekin vilpittömästi ja kirkkaasti – eikä se liity taiteeseen. Anna Penttilä toivoo saavansa koulutuksen, työtä ja olevansa hyödyksi yhteiskunnalle ja muille ihmisille, voivansa auttaa ja hoivata, esimerkiksi hoitajan ammatissa. Penttilän käsissä Kirkkonummen taidemökin sisusta ja koko pihapiiri onkin jo saanut uuden elämän, Nukkavierumetsän, huussikirpputorin ja hoitavan energian muodossa. Sillä tehdään vielä paljon hyvää.

Teksti ja kuvat: Heini Heikkilä