Alpo Koivumäen lähimmät ystävät muistelevat taiteilijaa

Maaseudun Sivistysliitto valitsi Vuoden 2023 ITE-taiteilijaksi Alpo Koivumäen. Tammikuisessa tiedotteessa sanottiin, että Koivumäki on ITE-taiteen kentällä jo suoranainen klassikko ja hänen taiteensa tunnetaan myös ulkomailla. Uutisen tullessa Alpo oli sairaalassa saamassa tietoa vakavasta sairaudestaan. Tunnustusta juhlistettiin kuntoutusyksikön tiloissa tämän uutisen varjossa.

Alpolla säilyi aluksi toive tervehtymisestä ja pääsystä omalle Savannille toteuttamaan uusia töitä siellä jo esillä olevien veistosten lisäksi. Hän sai olla kodissaan vain viikon verran ja myöhemmin vielä yhden päivän käynnillä. Voimien hiipuessa väistämätön oli edessä toukokuun 13. päivän aamuna.

Ei ihme, että Alpo toivoi niin kovasti kotiin pääsyä, sillä hän eli koko elämänsä synnyinkodissaan Nummijärven Koivumäenkylässä. Talon oli paappa Jooseppi ostanut vuonna 1910 Amerikan-tienesteillään. Alpon lapsuudessa tilalla elivät myös isovanhemmat, äiti Martta, isä Eemil, tädit ja sedät ja välillä serkutkin.

Alpo koki olleensa hyväksytty lapsi tässä yli kymmenhenkisessä perheyhteisössä. Äiti oli Alpolle hyvin läheinen. Hän kannusti ja rohkaisi, osti ensimmäisen englantilais-suomalaisen sanakirjan, auttoi harmonikan ostossa ja patisti maamieskouluun. Äidiltä Alpo tunsi saaneensa nuotin elämään, niin laulutaidon kuin luonteen samankaltaisuuden.

Alpoa kiinnosti avartaa elämänpiiriä omaehtoisen opiskelun keinoin, mutta koulun penkillä hän ei halunnut istua. Erityisesti englannin kielen opiskelu oli hänelle mieluisa harrastus iltaisin, kuin lepohetki sitovan karjanhoidon ja raskaan maatyön lomassa. Välillä Alpo tapaili harmonikkaa ja lauloi.

Alpo toimi maanviljelijänä 56-vuotiaaksi 1990-luvun puoliväliin, kunnes Suomen EU-jäsenyys teki pientiloista kannattamattomia, tarjosi luopumiskorvausta ja mahdollisuutta johonkin aivan uuteen.  Alpolla alkoivat olla uuden elämän kuviot mietittynä. Pihalla oli jo valmiina hänen ensimmäinen veistoksensa, lentoon lähtevä kurki. Siihen kiinnitetty myönteinen huomio ilahdutti ja rohkaisi Alpoa.

Alkoi lähes kolme vuosikymmentä kestänyt retki omaehtoisen ITE-taiteen maailmaan. Alposta kehittyi mitä parhain esimerkki pihamaataiteilun rajattomasta riemusta, joka muotoilee itsensä kaikkien sääntöjen ja oppineisuuksien ulkopuolella. Traktorin renkaat, romurauta, tölkit, kengänpohjat ja muovijäte ovat taipuneet ja hitsautuneet ennakkoluulottomasti savannin notkeiksi pedoiksi, suurnisäkkäiksi, eksoottisiksi linnuiksi ja palmuiksi tai oman luontomme komeiksi hirviksi, karhuiksi ja muiksi eläimiksi. Alpon savannilla palmujen katveessa on reilu 100 työtä kertomassa tekijänsä kätevyydestä, kauneudenjanosta ja ilmaisuhalusta. Huumorilla höystettynä ne johdattavat katsojat suoraan mielihyvän lähteille.

Alpo tuli jo 1990-luvun lopulta alkaen tunnetuksi ITE-taiteen kentässä. Töitä on ollut esillä yli 50 yhteis- ja yksityisnäyttelyssä Suomessa ja ulkomailla. Alpo on myös kutsuttu taiteilijana tekemään veistoksia paikan päällä. La Fabuloserie -museon pihamaata Ranskan Dicyssä rikastaa Hirvi Suomen saloilta ja Kartause Ittingen -museota Sveitsissä Topi-hevonen ja  Karhuemo pentuineen. Monet eri alojen taiteilijat ovat tallentaneet Koivumäen töitä valokuvin ja videoin. Lisäksi Alpo on saanut useita tunnustuksia työstään ITE-taiteen ja kotiseutunsa näkyvyyden edistämisessä. Tapaamistaan mielenkiintoisista ihmisistä Alpo oli hyvin kiitollinen. Matkoilla tuli käyttöä myös rakkaudesta kielten opiskeluun: oli mieleen jäävää pitää itse puhe ranskaksi tai englanniksi näyttelyiden avajaisissa.

Alpon luovuus säilyi hänen viimeisiin kuukausiinsa saakka. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja ihmisten hätä pommitusten keskellä koskettivat Alpoa syvästi. Hän luonnosteli veistoksen ”Yhtä ei voinut jättää” myötätunnosta perheitten kärsimyksiin. Kun voimat eivät enää riittäneet sen toteuttamiseen, oli tärkeää kuulla, että taiteilijaystävät tulisivat sen valmistamaan savannin kokoelmiin.

Alpon viimeiset ajat koskettivat hänen rinnallaan kulkijoita. Maaseudun hiljaisesta viljelijästä oli syntynyt sosiaalinen, mukautumiskykyinen ja kielitaitoinen maailmanmies, mutta hän oli kuitenkin aina sama huomaavainen ja sydämellinen meidän Alpo, jonka elämä sisälsi harvinaista lahjakkuutta ja luovuutta vaatimattomuuden kehyksessä.

Oli suuri ilo oppia tuntemaan Alpo Koivumäki. Tulemme ponnistelemaan hänen taiteensa säilymiseksi.

Alpon savannin ystävät ry
Loviisa Kautiainen, Tarja Hosiaisluoma, Anna Kangasniemi, Jussi Kleemola, Raija Kuusisto, Mirja Luoma-Keturi, Liisa Ruismäki ja Mauri Turunen