”Aina se pittää taijetta ajatella.”
TE SAIMAALLA
Teksti ja kuvat: Minna Tuuva.
Nimi miestä myöten pitää paikkansa savonlinnalaisen Taito Huotarisen kohdalla. 15 vuotta sitten moottorisahaveiston aloittanut Huotarinen on taidokas kuvanveistäjä, joka pitää tiukasti kiinni teostensa taiteellisesta tasosta.
Huotarisen veistotyö alkoi isoista lehtikuusista tehdyistä portinpylväistä. Ikänsä moottorisahalla työskennellyt Huotarinen huomasi myös taiteellisen työn onnistuvan samalla välineellä. Luston moottorisahaveistokilpailussa hän kävi kokeilemassa, millainen sijoitus kisoista irtoaisi. Molempina veistopäivinä Huotarinen sijoittui toiseksi, mikä antoi motivaatiota jatkaa harrastusta. Nykyisin Huotarinen ei käy kisoissa, sillä hänen työtapansa ei sovellu kilpailujen nopeaan rytmiin.
Huotarinen käyttää veistoksen tekoon monta päivää. Moottorisahalla hän ottaa vain ”karkeimmat pois” ja käyttää muita puutyökaluja tarkempaan työhön. Vieläkin viimeistellympää jälkeä hän haluaisi tehdä, jos olisi kunnon työtilat.
Kun Huotarinen veistää, hän ei ajattele epäonnistumista, esimerkiksi hyvin ohuen kurjen jalan katkeamista: ”Sillonhan se varmasti katkiaa, jos ajattelee”. Melkein kaikki Huotarisen veistokset ovat syntyneet kuusesta. Mitä oksaisempi puu, sen parempi. Ihmisaiheisiin veistoksiin tosin lehtipuu sopii paremmin. On tärkeää, että veistoksen mittasuhteet ovat oikein. Piirtämistaito auttaa veistossa. ”Pentuna oli jo niin kova halu piirtää kaikkee,” Huotarinen kertoo. ”Jos et pysty lyijykynällä piirtämään sitä minkä meinaat veistää, ja siihen varjoja ja muuta tekemään, silleen kolmiulotteisen näkösenä, niin et sie kyllä pysty sitä sahhoomaankaan.”
Kuvan valmiista työstä pitää olla kirkkaana mielessä ja se vaatii hyvää kolmiulotteista hahmottamista. Huotarinen on opettanutkin veistoa Lustossa. Hän pyrkii luonnollisen näköiseen lopputulokseen, sillä siitä yleisö pitää: ”Karhunkin jos tekkee ja sitä ei erota kaasupullosta, niin ei se kyllä millään tavalla vakuuta. Vaikka tietysti taiteellinen vapaus on.”
Huotarinen ei kutsu itseään moottorisahataiteilijaksi, pikemminkin hän kokee olevansa kuvanveistäjä. On tärkeää tehdä korkeatasoista jälkeä, jotta moottorisahaveiston arvostus kasvaa oikeana taidemuotona muiden joukossa. Huotarinen haluaisi päästä Kanadaan veistämään isoista puista, sillä Suomen puista ei pysty veistämään ihan kaikkea mitä haluaisi.
Palkitsevinta veisto on silloin, kun onnistuu tekemään jotain vaikeaa. Ihmishahmoja on mielenkiintoista veistää: ”Ihmisen kun tuntoo jokainen. Elläimissä saa olla vaikka virheitäkin niin ei kukkaan huomoo mittään.”
Huotarinen jatkaa veistoa, koska on ”pakko tehä”. Kun Taito joskus on omissa maailmoissaan, huomauttaa vaimo: ”Aina se pittää taijetta ajatella.”
Huotarinen on myös taitava itseoppinut öljyvärimaalari. Taidealan koulutus ei hänen mielestään muuta ihmistä, mutta antaa tärkeää teknistä osaamista. Maalauksessa kaikkein vaikeinta on ollut itse opetella esimerkiksi värien ominaisuudet, kestävyys ja pigmentit, jotta maalauksista tulee laadukkailla maaleilla tehtyjä. Huotarisen maalausten aiheet ovat maisemia ja eläimiä, joukossa muotokuviakin. Taitava piirtäjä on tehnyt myös hauskoja pilapiirroksia. Huotarisen päämääränä on aina yrittää tehdä parempaa ja parempaa, liian tyytyväinen tekemisiinsä ei saa olla.
Huotarisen teoksia on pysyvästi esillä metsämuseo Lustossa Punkaharjulla ja kylpylähotelli Järvisydämessä Rantasalmella.
