Muotobluesia Nekalasta

ITE PIRKANMAALLA / Tampere
Teksti, kuvat ja videot: Leena Peltokangas

Liukuvia orgaanisia muotoja, kapeita keraamisia vaiteliaita miehiä, ihmeellisiä kuvioituja pyöreitä rasioita, mosaiikilla koristeltuja mielikuvituksellisia huonekaluja, kielisoittimia ja nigerialaisia udu-rumpuja. Jyri Rastaan teosten muotokielessä on häivähdys katalonialaisen Antoni Gaudin henkeä, vaikka ne ovatkin kotoisin Tampereen Nekalasta.

Alunperin Jyri Rastas kouluttautui geologiksi ja teki akateemista uraa Turussa, mutta muutti 90-luvulla Tampereelle, opiskeli puutalojen korjaajaksi ja siinä sivussa alkoi syntyä myös taidetta. Kiinnostus käsin tekemiseen on tosin jo lapsuuden perua.

Rastas muotoilee vapaa-ajallaan keramiikkaa, mosaiikkia, puuta, muovia, metallia ja lyijylasia, melkein mitä materiaalia tahansa. Jyri Rastaan tuotannolle on ominaista vahva ja tunnistettava oma tyyli sekä viimeistelty ja taidokas kädenjälki.

Kaikki teokset ovat alusta lähtien kaikilta osiltaan itse tehtyjä, jopa monet työvälineet, kuten keramiikkauuni tai metallin sulatukseen tarvittava uuni.

– Tein siirrettävän keramiikkauunin ja olen tehnyt paljon myös saven käsittelyyn tarvittavia välineitä. Metallinsulatusuunin tein, kun resonaattoriukuleleen tarvittiin niin pienikokoinen alumiininen alatalla, ettei sitä saa mistään valmiina, joten teen sen itse.

– Olen jo sen ikäinen, etten mene enää kouluun, joten haluan tietää tekemisen prosessin alusta loppuun. Uusien materiaalien kanssa joutuu aina miettimään ja ratkaisemaan asioita ja juuri se on antoisaa.

– Minulla on siinä mielessä luonnontieteellinen maailmankuva, että mieluummin tiedän kuin uskon.

Jyri Rastas tekee keramiikkaa vanhalla japanilaisella raku-tekniikalla, jolloin teoksen lopullista ulkonäköä ei voi etukäteen tarkasti tietää. 1990-luvun lopulta lähtien on syntynyt valtava määrä erilaisia keraamisia esineitä ja pienoispatsaita. Usean teoksen sarjoja edustavat värikkäät pitkulaiset Vaiteliaat miehet tai pikkuruiset päät, Degeneroituneet munkit. Erilaisia kuvioituja keraamisia kannellisia rasioita on lukuisia.

– Vaiteliaat miehet –sarja on oikeastaan ihan ensimmäisiä tuotoksiani, siinä harjoittelin saven käsittelyä ja metallioksidien käyttöä lasitteiden väreissä.

– Pyöreät kannelliset rasiat tai astiat tehdään ensin puolipalloiksi kipsimuotilla ja yhdistetään sitten. Kansien muodot ovat näissä usein epäsäännöllisiä.

Kotona työhuoneella keraamista elämää on myös seinän sisällä, yksi kellarin seinistä on täynnä laastista ulos tulevia kasvoja ja nurkassa kiemurtelee käärme. Keramiikasta ja mosaiikista tehdyssä suihkulähteessä istuu otus, joka julistaa ”Mateliat alas!”.

Huonekaluissa vanha puu saa ylleen itse tehdystä mosaiikista muotoiltuja kuvioita ja usein huomio kiinnittyykin erilaisten materiaalien yhdistelmiin sekä orgaanisiin muotoihin.

– Pyrin välttämään jyrkkiä kulmia, suorakaiteita, neliöitä tai kuutioita. Muodot ovat liukuvia ja luonnollisia. Suosin lämpimiä värejä. Esimerkiksi mosaiikin teen aina itse, koska silloin pystyy tekemään juuri sellaisia muotoja ja värejä kuin haluaa.

– Joissakin huonekaluissa puu ja mosaiikki kohtaavat ja toisissa raudoitettu betoni on kokonaan päällystetty mosaiikilla.

Jotkut Jyri Rastaan tekemistä huonekaluista ovat hätkähdyttävän täynnä yksityiskohtia; tuolinjalkana voi olla vanha puhallinsoitin tai epoksiin upotettu valaistu kalanruoto ja siellä täällä huonekaluissa on kiinnitettynä pieniä keraamisia esineitä tai hahmoja.

Jyri Rastaan kiinnostus musiikkiin ja eritoten bluesiin näkyy myös huonekaluissa, Dylan-jakkarasta voi lukea A Hard Rain’s A-Gonna Fall –biisin sanoja. Sitten ovat vielä kaikki itse tehdyt soittimet.

Upeasti kuvioidut nigerialaiset udu-rummut on valmistettu keramiikasta ja niiden rumpukalvot on tehty kalannahasta. Erilaisia kielisoittimia on syntynyt parisenkymmentä; sähkökitaroita, akustisia kitaroita, resonaattorikitaroita, sikarilaatikkokitaroita, basso, ukulele, madoliini ja banjo.

– Olen aina tykännyt kitaramusiikista ja bluesista. Ymmärtääkseni kitaran tekemistä pidetään vaikeana, joten senkin takia kitaroiden tekemisen oppiminen on kiinnostavaa.

Leipätyönä tehtävä talojen korjaaminen ja rakennustyö on Rastaan mukaan osittain melko mekaanista puuhaa, jolle taiteellinen tekeminen on hyvää vastapainoa.

– Kaikki tämä on oikeastaan arjen tappamista ja tuo mielenrauhaa. Vielä voisi opiskella kunnolla lasin työstämisen ja metallien käsittelyn, katsotaan mitä tästä sitten tulee, kun pääsen eläkkeelle. Ei tämä tekeminen ainakaan siihen lopu, päinvastoin, arvioi Rastas.