Taiteen, nerouden ja mietelmäkuvien jäljillä: Matti ”Rag” Paananen

Blogit

Teksti ja kuvat: Juho Haavisto

Kesäkuun viimeisen päivän koittaessa suuntaan auton nokan kohti Turun Hirvensaloa. Kameralaitteet, nauhurit ja asiakirjat oli pakattu. Ihon alla kihelmöi tutusti, kuten niin usein aikaisemminkin ennen itselle uuteen taiteeseen ja ihmisiin tutustumista.
Pitkin koronavuosia ja edellistä talvea olimme saaneet signaaleja siitä, että Turussa olisi jotakin tutustumisen arvoista, nimittäin erinomaisen omaehtoista kuvataidetta.

Tietoa ja teoskuvia tihkui verkosta ja verkostoista ja ottipa taiteilija itsekin yhteyttä Maaseudun Sivistysliittoon: tulkaa toki katsomaan!

*Ruutukaappaus Matti ”Rag” Paanasen Facebook-sivulta, jota seurailimme ennen kartoitusta. Yhä useampi ITE-taiteilija käyttää sosiaalista mediaa suvereenisti julkaisukanavanaan.*

Kuten niin usein, monenmoisten hankkeiden ja arjen ristitulessa asia hautautui, vaikka erillisestä kartoitusmatkasta olikin jo alustavasti sovittu alkukesälle.

Sitten tuli uutinen. Taiteilija, Matti ”Rag” Paananen on kuollut. Olimme auttamatta myöhässä. Mikä nyt eteen?

Pettymyksen nieltyämme mietimme, josko vireän taiteilijan tuotantoon voisi kuitenkin vielä tutustua ja kuitenkin tallentaa hänen tuotantonsa punaisen langan osaksi nykykansantaiteen kokoelmaa.

*Matti ”Rag” Paanasen muotokuva hänen* *työpöydällään*.

Vähitellen Turun suunnalta oltiinkin taas yhteydessä. Ystävät ja omaiset kyselivät, josko vielä olisi kiinnostusta. Taiteilijan elämäntyötä haluttiin selvästi vaalia. Tähän piti tarttua.

Maaseudun Sivistysliitto on kartoittanut hankepohjaisesti jo 20-vuoden ajan eri alueiden ITE-taidetta. Nyt kyseessä oli Varsinais-Suomi, jossa kartoitus oli jo toteutettu 2000-luvun alussa. Tällöin Paananen ei osunut kartoittajien haaviin.

*Maaseudun Sivistysliiton ITE-kartoitukset kartalla. Uusimaa on palapelin viimeinen pala, ja taiteilijoiden etsinnät siellä on saatu alulle*.

MSL:n taidetoiminnan johtaja Helka Ketonen ottaa yhteyttä Turun museokeskukseen, olisiko heillä lisätietoa. Käy ilmi, että myös museolla on innostusta tutustua tarkemmin Paanasen elämään ja tuotantoon. Päätämme tehdä yhteistyötä ja tehdä yhteiskäynnin Ragalassa, joksi Paanasen taiteilijakotia kutsutaan.

*Näkymä Ragalan pihamaalta. Etualalla monitahoinen päärakennus.*

Kurvaan Ragalan pihaan pienen osoite- ja navigaattorisähläilyn jälkeen. Erikoisen muotoisen puutalon pihamaalla tapaan ensinnä museokollegat.

Sisemmällä taiteilijan puoliso Ammi Paananen ja ystävä Ari Hakulinen toivottavat meidät tervetulleeksi. Päivä on kuuma, pöytään katetaan vichyä ja virvoitusjuomia. Aluksi kursaillaan, mutta haastattelun mittaan pullot tyhjenevät kaikki.

Istuskelemme leppoisasti suuressa olohuoneessa, jossa Paananen myös työskenteli loppuun saakka. Ulkoa moniulotteinen rakennus ei edes vihjannut, että se kätkee sisäänsä näin suuren korkean tilan.

*Paanasten olohuone ja samalla Ragin ateljee.*

Leski ja Hakulinen kertoilevat Ragista. Keskustelu on mutkatonta ja etenee mukavasti alustavien kysymysten pohjalta, kuten kartoituskäynneillä usein. Itse taiteilijan puuttuminen tietysti on ikävää, mutta tulemme Paanasen elämästä ja persoonasta hyvin informoiduksi.

Paananen syntyi Turussa pankkivirkailijan ja taidetanssijan poikana. Isän ammatti vei ympäri Suomea, ja Ammin Paananen tapasi teini-ikäisenä Porissa 1950-luvulla. Seurustelu johti avioliittoon, jota varsinkin alkuvaiheessa ja perheen ollessa nuori koetteli Paanasen vuosien työskentely laivamuusikkona. Lempinimi ”Rag” tuleekin ragtime-musiikkityylistä, jatsia edeltäneestä pianovetoisesta musiikin lajista, jota Paananen paljon soitti.

Matti”“Rag” Paanasen kosketinsoittimia. Etualalla hänen yhteistyölevynsä Vesa-Matti Loirin kanssa sekä kulttilevyjä julkaisuohjelmassaan suosivan Svart Recordsin hiljattain uudelleenjulkaisema Paanasen Horoscope-sävellys. Taustalla maalaus Paanasen äidistä.

Matti ”Rag” Paanasen maalauksia löytyy talosta Ammi Paanasen laskujen mukaan lähes 700. Tuotteliaisuus, lähes työnarkomania, onkin ollut Ammi Paanasen mukaan Ragille leimallista: ”Me päätettiin tässä viime vaiheessa, että pidetään sellainen pyjama-päivä. Että ei tehdä yhtään mitään. Kyllä hän (Matti) yhden sunnuntain sitä jaksoi, mutta ei enempää.”

*Kuinka monta maalausta mahtuu yhteen kuvaan? Matti ”Rag” Paananen oli erittäin tuottelias taiteilija.*

Ragista piirtyy vähitellen kuva erikoisena, mutta iloisena ja pidettynä ihmisenä. Ja taitelijana. Etenkin taiteilijana. Rag selvästi rakensi paljon taiteilijuuden päälle sekä kuvallisessa ilmaisussaan että runoissaan ja aforismeissaan. Esimerkiksi Paanasen Taide ja nerous -kirjasarja käsittää kymmenen osaa.

*Matti ”Rag” Paanasen Taide ja nerous -kirjasarja esillä Ragalassa.*

Säveltäjänä elämäntyönsä tehnyt Paananen ryhtyi maalaamaan 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen säästynyt öljyvärityö on vuodelta 1978.

*Matti ”Rag” Paananen sai ensimmäiset öljyvärinsä graafikkoystävältään **Hannu Hämäläiseltä**. Kuvassa Ragin ensimmäinen maalauskokeilu.*

Ensimmäinen työ oli maisemamaalaus. Tästä kuva-aiheesta Rag piti kiinni loppuun asti, joskin maisemat muuttuivat ajan myötä persoonallisiksi Amazonin ja Afrikan kuvauksiksi sekä meri- ja kaupunkimaisemiksi.

Mikään maneerinen torimaalari Rag ei kuitenkaan ollut, ja maisematkin sisältävät usein suuren määrän poikkeuksellisia ja joskus kantaa ottavia ja fantastisiakin yksityiskohtia.

*Matti ”Rag” Paanasen korona-ajan maisema. Kuva lainaa romantiikan ajan tunnettua klassikkoa Vaeltaja sumumeren yllä -teosta (kuva: Wikimedia Commons).*

Matti “Rag” Paanasen maisemamaalauksia. Vasemmalla monitulkintainen metsämaisema, oikealla yksi Paanasen kestoaiheista, Notre Damen katedraali Pariisissa. Pienenä yksityiskohtana taivaalla lentävä demoni.

Viimeisimpien vuosien aiheita Paanasella ovat olleet mm. Covid-epidemia ja kaupunkimaisemat. Hyvin tyypillisiä aiheita ovat myös erilaiset omakuvat ja esimerkiksi uskonnollista symboliikkaa huokuva Antikoni-sarja.

*Esimerkkejä Matti “Rag” Paanasen hengellistä symboliikkaa sisältävistä maalauksista. Vasemmalla melko tuore työ, oikealla yksityiskohta Antikoni-sarjasta.*

Antikoni-nimi lienee sanaleikki, jossa yhdistyvät sanat ”anti” ja ”ikoni”. Kuviin on mahdutettu paljon ristiriitaa luovaa symboliikkaa, esimerkiksi pommeja ja aseita. Vaikka se ei ole selvästikään teosten päätarkoitus, ei liene liian pitkälle viety johtopäätös, että näissä uskontoon viittaavissa kuvissakin on vahvasti läsnä omakuvallinen teema.

*Esimerkki Antikoni-sarjasta. Vasemmalla Alfred Durerin tunnettu omakuva, maalaustaiteen ehkä tunnetuin esimerkki yhdistellä kristuksen hahmoa ja aikansa ”selfietä”.*

Yksityiskohdat ovatkin Paanasen tuotannossa tärkeitä. Niitä on paljon, esimerkiksi pieniä hahmoja, symboleita, kasveja, tekstuuria, pilkkuja ja erilaisia muotoja. Oma lukunsa ovat maalaukset, joissa yhdistyy kollaasi ja reipas materiaalin käyttö.

Vasemmalla Matti ”Rag” Paanasen seteleistä ja kolikoista koottu kollaasi. Oikealla taidemediumilla rakennettu reliefimäinen kultainen omakuva. Yksivärisyydestään eli monokromaattisuudestaan huolimatta kuva on varsin yksityiskohtainen. Toisesta vastaavasta teoksesta pudonnut nenä on myöhemmin löytänyt paikkansa ”Nenäni”-teoksessa.

Nyt me saamme hengästyneenä kierrellä kaiken tämän kuvallisen ilotulituksen keskellä. Vaikka Paananen ei olekaan enää esittelemässä taidetaan, tuntuu, että hän on jotenkin läsnä kanssamme keskellä tätä suurta sanoilla, käsitteillä ja kuva-aiheilla tapahtuvaa leikkiä.

Maisemakuvia ympäri maailmaa. Paananen pystyi matkustamaan apurahoituksella perheineen muutamaan otteeseen mm. Amazonin alueella ja Afrikassa. Nämä poikivat paitsi sävellyksiä, myös erilaisia teemoja ja taustoja hänen kuvataiteeseensa.

Jään vielä haastattelujen ja galleriakierroksen jälkeen kuvaamaan itsekseni. Pyrin saamaan jokaisen kulman talosta dokumentoitua. En ota tavoitteeksi yksittäisten teosten kuvaamista, sillä niistä löytyvät kattavasti teoskuvat Paanasen Mielikuvia-kirjasta. Usein ITE-taidekohteissa kuvaa voisi tuottaa päiväkausia. Jotain jää kuitenkin aina kuvan ulkopuolelle, joten jonkinasteinen tehokkuuden ajatus on säilytettävä. Lisäksi kuvien jälkikäsittely vie usein kaksinkertaisen ajan suhteessa kuvaamiseen.

Kuumasta päivästä huolimatta talo on viileä ja kotoisa. Hitaasti kolmijalkaa ja kuvakulmia hieroen koitan saada kaiken oleellisen tallennettua paitsi visuaalisesti kiinnostavasti myös kodin olemusta ja teosten ripustusta kunnioittaen.
Ripustustyyliä voisi kuvailla taidehistorian piirissä tunnetulla sanaparilla ”gentlemanly hang”. Seinän on täytetty taiteella – tämä oli ripustustapa ennen museo- ja galleriainstituutioiden kehittymistä 1800-luvulla.

Näkymä Ragalan toisen kerroksen ”vinttihallista”. Kuvien ripustuksessa ei ole säästelty vaivaa. Kuvien kehykset on hankittu Turun eri kirpputoreilta. Oikealla Honoré Daumierin teos ”Taiteen tuntija” 1860-luvulta (The Metropolitan Museum of Art).

Lähden kohti kotia hyvillä mielin. Kuten usein ITE-taiteilijoiden kohdalla, ovat aistit ja aivot saaneet ehkä jopa pienen yliannostuksen, malja on täysin täynnä ja olotila vaihtelee energisen huimauksen ja turruttavan huumauksen välimaastossa. Kuulemastani ja kuvista uskon voivani rakentaa edes jonkinlaisen kuvan Matti ”Rag” Paanasesta taitelijana, vaikka toki poikkeuksellisen runsas tuotanto usealla taiteen alalla ei yhteen raporttiin tai analyysiin tyhjennykään.

Kesän jo taittuessa syksyksi otankin työn alle kuvat ja kartoitusraportin. Ääninauhalta ja muististani poimien rakennan kuvaa erikoisen elämän eläneestä taitelijasta, jonka olemus tuntuu olleen täynnä lämpöä ja viimeiseen asti tekemisen vimmaa.Harmittamaan jäi, että en itse saanut mahdollisuutta tavata Ragia itseään. Mieleen jäävät erityisesti pyörimään leski Ammi Paanasen sanat, kun kysyimme Ragin huumorin ja taiteen tekemisen suhteesta: ”Matti ei ottanut mitään tosissaan, mutta taiteen tekemisen vakavasti.”