Teosympäristö

Teosympäristö voi muodostua teosten kokoelmasta ilman vakiintunutta esillepanoa, tai se voi olla galleriamainen kokonaisuus, museo, patsaspuisto, pihataidekohde, arkkitehtoninen luomus ja joissain tapauksissa koko asuinpaikan kattava elämäntapaympäristö. Olipa teoskohteen luonne millainen tahansa, teosten ensisijainen ja omin esityspaikka ei yleensä sijaitse taidemaailman tyypillisillä esityspaikoilla, vaan taiteilijan omassa elinympäristössä.

Teosympäristö merkitsee teosten muodostamaa kokonaisuutta, teosten suhteita toisiinsa, mutta pitää sisällään myös kaiken muun asuinympäristöön kuuluvan, kuten arkkitehtuurin, kasvit ja maan muodot. Teosympäristöissä valoisuus- ja lämpöolosuhteet muuttuvat vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Vuoroin sade piiskaa, tuuli tuivertaa, aurinko paahtaa ja lumi peittää. Myös kukkien tuoksu ja pelloilta kantautuva lannan haju, lintujen laulu ja liikenteen äänet sekä iholla pörräävät paarmat ja hyttyset kuuluvat nykykansantaiteen aistimaisemaan.

Nykykansantaiteilijat ammentavat taiteensa aiheet omista ja lähiympäristönsä muistoista ja tunnoista. He tekevät taidettaan arjen ja ympäristön ehdoilla, mutta samalla muokkaavat elämäänsä ja asuinympäristöään taiteen avulla. Nykykansantaide kertoo elämän kokoista ja tekijänsä näköistä tarinaa. Teostuotanto muodostaa kuvauksen yhden ihmisen maailmankuvasta, arvoista ja taidekäsityksestä. Teosympäristöissä tekijä, ympäristö, tekoprosessi ja teokset ovat kaikki yhtä. Vuosien työ kokonaisuuden rakentamiseksi on osa teoskokonaisuuden merkitystä ja kokonaisvaikutusta.

Teksti: Taiteen tohtori Minna Haveri