Historiaa

Maaseudun Sivistysliiton organisoima ITE-hanke on maailmanmittaluokassa ainutlaatuinen nykykansantaiteen keräys- ja kartoitushanke.

Hankkeen alkaessa 1990-luvun lopussa suomalaisella visuaalisella kansanluovuudella ei ollut vakiintunutta nimitystä eikä määritystä. Vähitellen projektiryhmän pohdintojen ja keskustelujen tuloksena syntyi käsitys hankkeen kohteesta ja siitä, miten sitä voitaisiin etsinnöissä kuvailla. Veli Granön 1980-luvun Onnela-projektin kuvat ohjasivat uuden kartoitushankkeen synnyttäjien toiveita ja odotuksia siitä, millaisia teoksia ja tekijöitä maastamme olisi mahdollista tavoittaa. Etsinnöissä keskeisiksi kriteereiksi nostettiin ei-ammattimaisuus ja estoton luovuus, joten huomio kiinnittyi originelliuteen, erottuvuuteen ja omaperäisyyteen.

Etsintäkampanja julkistettiin lehdistön välityksellä maaliskuussa 1999, ja sitä kohdennettiin kirjeitse ja sähköpostitse alueellisille taidetoimikunnille, kunnalliselle kulttuuritoimelle, kylätoimikunnille sekä Käsi- ja taideteollisuusliiton organisaatiolle. Avuksi etsintään kutsuttiin seitsemänkymmentä yksittäistä taiteen ja kulttuurin parissa toimivaa ”agenttia”. Lisäksi kartoittajat pyysivät lehti-ilmoitusten avulla suurta yleisöä ”ilmiantamaan” nykykansantaiteilijoita.

Tehokkaan tiedotuksen ja esikartoitustyön tuloksena syntyi laaja vihjearkisto, jonka pohjalta taiteilija Erkki Pirtola videokameroineen lähetettiin jäljittämään mahdollisia nykykansantaiteilijoita.

Vaikka ilmoitusten aikaan saamat ilmiannot osaltaan todistivat, että nykykansantaide oli käyttökelpoinen käsite kuvaamaan projektin kohdetta, kokivat työryhmän jäsenet sen liian yleisluontoiseksi nimitykseksi. Kuvaavammaksi koettiin sanayhdistelmä itse tehty elämä, joka oli alun perin taiteilija Veli Granön ehdotus hankkeen päänäyttelyn nimeksi. Työryhmän ideariihen tuloksena Raija Kallioinen huomasi kyseisen nimiehdotuksen mahdollistavan lyhennyksen muotoon ITE. Näin syntynyt kokonaisuus hyväksyttiin välittömästi, ja yksimielisellä päätöksellä Itse tehty elämä – ITE päätettiin antaa nimeksi hankkeen kartoitusprojektille, näyttelylle ja julkaisulle.

Maaseudun Sivistysliiton organisoiman näyttely- ja julkaisutoiminnan sekä aktiivisen tiedottamisen tuloksena termi ”ITE-taide” alkoi nopeasti levitä yleiseen kielenkäyttöön ja suomalaiseen taidepuheeseen.

Vuonna 1998 aloitettu kansallinen Itse Tehty Elämä – ITE -hanke kesti virallisesti vuoteen 2000 saakka, mutta käytännössä sen aloittama toiminta nykykansantaiteen parissa on jatkunut keskeytyksettä. Valtakunnallisessa kartoituksessa kerättiin tiedot noin 300 itseoppineesta taiteilijasta. Ensimmäisten näyttelyiden yhteydessä heistä noin 70 esiteltiin ITE-taiteilijoina. Myöhempien maakunnallisten kartoitusten myötä löydettyjen nykykansantaiteilijoiden joukko on kasvanut merkittävästi.

Alun laajassa kansallisessa etsinnässä esille nousivat suuret patsaspuistot. Tarkemman paikallisen seulonnan tuloksena puolestaan on löytynyt runsaasti myös pienempinä teoskokonaisuuksina näyttäytyvää ja sisätiloihin keskittyvää kansanluovuutta.

Teksti: Taiteen tohtori Minna Haveri

Veijo Rönkkösen Parikkalan patsaspuisto on maailmanlaajuisesti merkittävä fantasiapuutarha. Kuva: Veli Granö.