Tapio Autio

Lappajärvi (1956)

Tapio Autio on ammatiltaan poliisi.  Hän kertoo kerran olleensa elämänsä risteyksessä, jossa oli valittava seuraako hyvää vai pahaa. Taistelu näiden voimien välillä oli raju, mutta hyvä voitti ja sitä tietä Tapio Autio on päättänyt seurata.

Tapio Autio alkoi rakentaa kirkkoa alttaritauluna olevasta kivimaalauksesta. Hän sai näyn maalata liuskekivelle Jeesuksen kasvot. Myöhemmin syntyi lisää Raamattuaiheisia tauluja ja 120 ihmisen kirkkosali. ”Ei yksin ihmisen fyysisin voimin voisi tämmöisiä tehdä, niin on moni minulle sanonut. Olen ollut vain Jumalan välikappale, suunnitelmat ovat tulleet ylhäältä, ulkopuoleltani, sieluni kautta valmiina. Minä olen vain toteuttanut ne.

Seuraavaksi Autio sai näyn kirkon lisäosasta, kylmästä salista ja tilasta, jossa on lammasalttari. Alttarin keskellä on betoniin ikuistettuna tekijän käden ja jalanjäljet sekä ympärillä 99 kiveen maalattua lammasta. Ne ja seinällä olevat raamatulliset kuvat symboloivat mustan lampaan tarinaa. Paikka on tehty myös siksi, että nykypäivän mustat lampaat voisivat alttarin äärellä löytää takaisin laumansa joukkoon. ”Näitä mustia lampaita on olemassa. Sen olen nähnyt työni kautta ja sen näkee yhteiskunnassa jokainen, joka haluaa nähdä. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa. He ovat rikkinäisten perheiden lapsia, jotka ajautuvat viinaan ja huumeisiin. Mutta he ovat myös lahjakkaita yksilöitä, jotka voisivat hyvin palata laumaansa ja toteuttaa lahjaansa.

Tapio Aution kirkkoa on käynyt ihmettelemässä bussilasteittain ihmisiä. Heistä osa on juuri tässä lammassalissa kokenut Pyhän Hengen läsnäoloa, alkanut puhua kielillä ja kokenut voimakkaasti uskon. Toiset sen sijaan ovat epäilleet. He ovat saattaneet nauraa kuville ja kirkolle tai ovat ehkä pelänneet rakennuksen olevan pahasta. ”Jos olisin valinnut pahan tien ja tehnyt näitä pahan voimasta, kuvat olisivat toisenlaisia. Ne olisivat limanuljaskoita ja yksisilmäisiä otuksia.

Raamatullinen lammassali on tehty Pihtiputaan liuskekivestä, kun taas seuraava sali eli kalevalaisten jumalien sali on tehty Alajärven liuskekivestä. Kivilajissa on eroa, nekin kertovat omaa tarinaansa ja tekijä on ne tarkoituksella valinnut. Kalevalaisessa salissa on ikuistettuna kiveen ja seinille Ukko Ylijumala, Kuolema eli Viikatenainen, Metsänjumala sekä vedenjumala Ahti. ”Jo Kalevalan aikaan jumalisuus ja epäjumalisuus, hyvyys ja pahuus tasapainottelivat. Sen ajan ihmisessä oli paljon samaa kuin meissä nykyihmisissä. Ahneus ja kateus olivat vallalla jo silloin. Toisaalta silloin kunnioitettiin luontoa ja muun muassa metsän valtiasta karhua paljon enemmän kuin nyt. Kalevalan teemoja voi soveltaa tähänpäivään, sillä edelleen on menestyjiä ja häviäjiä. Ihminen on sama ikuisesti, puitteet vain vaihtuvat.

Tapolanvuori kirkkoineen on saanut olla pahantekijöiltä rauhassa. Vaikka ovessa onkin iso portti, tekijä uskoo suojeluksen olevan henkisissä voimissa. Eräs hengenmies on nimittäin ympyröinyt alueen voimakehillään. Ne estävät pahantekijöitä tulemasta. ”Elämä on näkymättömän ja näkyvän yhteinen. Monelle näkymätön maailma on vain hullutusta, eivätkä he ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Uskon, että olen kokenut sellaista, mitä keskivertoihminen ei ole kokenut ja siksi tiedän, mistä puhun.

Sen tiedän, että sekä hyvässä että pahassa on valtava voima. Asioita voi tehdä jomman kumman voimalla. Ihmisiä voi parantaa joko hyvällä tai pahalla. Jos on herkkyyttä, voi aistia, kummasta voima on peräisin.” Kun kirkontekijä on teostaan ja filosofiaansa esitellyt, häntä on sanottu kylähulluksi tai kehotettu menemään psykiatriseen hoitoon.  Mutta hän uskoo, että elämässä tulee rohkeasti käyttää niitä lahjoja, jotka on saanut. Samalla voi kasvaa henkisesti.

Rajoja on kokeiltava. Minua ei ole hetkeäkään pelottanut noudattaa saamiani näkyjä. Suurin taistelu on käyty silloin tienristeyksessä, kun piti valita hyvän ja pahan väliltä.” Hän on kiitollinen, että sai valita hyvän tien, sitä tunnetta huokuvat hänen työnsäkin. ”Haluan tarjota elämyksiä ja kokemuksia, että muutkin voisivat löytää hyvän voimat.

Teksti: Vuokko Keto. Kuvat: Aki Paavola.