Pekka Lampinen

Aura (19312011)

ITE-taiteilija Pekka Lampisen kolmas elämä oli täynnä luovuutta ja hauskuutta

Pekka Lampinen oli auralainen ITE-taiteilija, jonka tuotteliaisuus ja mielikuvitus ilahduttavat edelleen. Hänen lämminhenkisestä taiteestaan pilkistää elämänmyönteisyys ja huumori, vaikka aihe teoksessa olisi vakava. ”Koskaan ei tiedä etukäteen, mikä kuva puun sisällä on”, lausui Pekka lehtiartikkelissa.

Nyt jo edesmennyt ITE-taiteilija teki monipuolisesti öljyväritöitä ja grafiikkaa sekä veisti puusta niin reliefejä kuin kaappikellojakin. Juuri puuveistokset olivat Lampiselle kaikkein ominta itseä. Puun työstämiseen kipinä lähti kansalaisopiston kaappikellokurssilta 1981, jossa kelloja syntyi saman tien viittä eri kokoa aina perinteisestä isosta kaappikellosta miniatyyriversioon.

Pekka Lampisen kuvataideharrastus sai alkunsa 1983, kun hän liittyi kansalaisopiston taidepiiriin. Idea maalaamisesta oli itänyt luovan ja käsistään taitavan Lampisen mielessä jo kauan. Lapsuus sotaorpona ei vapaa-aikaa sisältänyt, ja vuodet työelämässä olivat liian kiireisiä harrastuksille. Lampinen ihaili aina salaa maalauksia ja veistoksia, mutta ei ajatellut tekevänsä itse mitään vastaavaa.

Harrastukselle löytyi aikaa vasta työelämän päätyttyä. Eläkkeelle siirtymisestä alkoi Lampisen kolmas elämä, johon kuului tärkeimpänä elementtinä vapaus toteuttaa itseään. Tämä luovuutta, hauskuutta ja hulluutta pursuva elämänvaihe oli hänelle kaikkein rakkain ja paras.

Taiteilijan tuotteliaisuuden salaisuus piili siinä, että hän suoritti joka aamu ”kädentaitajan aamuvoimistelun” eli pyöritteli peukalon pois keskeltä kämmentä. Joku teos Lampisella olikin aina kesken. Jos hän ei ollut puuhaamassa verstaassaan tai maalaamassa taulua, oli hän etsimässä luonnosta ideoita ja materiaalia seuraavaan teokseensa.

Idea taideteokseen saattoi löytyä suoraan puun omasta muodosta

Taide opetti Pekka Lampisen katsomaan luontoa uudella tavalla ja löytämään taideteoksen arvoisia asioita arkisesta ympäristöstään. Lampisen töissä juuri kuvatun kohteen oma tunnelma ja sisäinen ääni tekee töistä niin persoonallisia. Puureliefeissä on kansanomaista rehevyyttä, ja joissain teoksissa luonnosta löytyneet muodot ovat saaneet jäädä lopulliseen työhön.

Lampisen kuvien teemoja olivat Aurajokilaakson miljööt, eri seutukuntien pihapiirit sekä merkittävät luontokohteet eri puolilta Suomea. Osa maalauksista on abstrakteja, ja niissä leikittelevät värit ja muodot. Myöhemmissä töissä tyypillisiä aiheita ovat ihmis- ja eläinaiheiset puuveistokset ja toteemit.

Puusta syntyi koko elämän kaari

Pekka Lampisen ensimmäinen yksityisnäyttely pidettiin Auran asemanseudun koululla vuonna 1990, ja sen jälkeen Lampisen teoksia on ollut esillä paikallisissa kohteissa niin Kiasmassa kuin Pariisissakin asti. Halle Saint Pierre -näyttelykeskuksessa Pariisissa nähtiin vuonna 2006 Metsän Henki -näyttely, jonka vetonaulana komeilivat komeasarviset hirvitoteemit. Sarvipääparvi-teos on kunnianosoitus suomalaisen luonnon jylhille eläimille.

Elämänkaari on 12-osainen, puinen reliefisarja, joka kuvaa ihmiselon vaiheita aina elämän aamusta sen iltaan. Mukana on syntymä, kasvu aikuisuuteen ja työntekoon, maailman kiertokulku ja vanhuus iltatähtineen. Jäljelle jäävät vain tyhjä tuoli ja kuluneet tossut. Viimeisessä kohtauksessa ollaan Jumalan kämmenellä. Yksi reliefeistä kuvaa ahkeria, paljon työskennelleitä käsiä. Se on melkein kuin tuotteliaan taiteilijan omakuva. Elämänkaari syntyi hiljakseen vuosien varrella yksi tai kaksi veistosta kerrallaan.

Pekka Lampisen omaksi suosikiksi mainitaan teos Viimeinen tapaaminen. Reliefi kuvaa sotilaspukuista miestä, jonka polvilla istuu kaksi hahmoa. Siinä ovat Lampisen isä sekä Pekka veljensä kanssa isän sylissä, viimeisen kerran. Isä tuli polulla vastaan, kun pojat olivat matkalla koulusta kotiin. Hän oli matkalla rintamalle ja otti pojat vielä kerran polvelleen istumaan. Isä lähti ja jäi sille tielleen. Muisto tuosta hetkestä on ikuistunut koskettavaan veistokseen. Toinen tärkeä teos, Tytön muisto, valmistui Pekan onnettomuudessa menehtyneen tyttären muistoksi.

Taide ei saa koskaan olla valmista

Tyypillisen ITE-taiteilijan tavoin myös Pekka Lampinen teki taidetta harrastuksena ja itselleen. Innostus saattoi syntyä vaikka keskellä yötä. Taideteos syntyy sen näköisenä kuin tekijä sen haluaakin, ilman mitään konstailuja. Ja kuten ITE-taiteelle on ominaista, myös taiteilijan oma piha toimi parhaana galleriana teoksille.

Lampisen omassa kotipuutarhassa sijainneen veistospihan avajaiskahvit hörpättiin kesällä 1998. Lampinen loi pihaansa kokonaisen taideteosten maailman, joka koostui kymmenistä puuveistoksista, öljyväriteoksista ja kivimaalauksista. Mukana oli metsän väki sekä kaikenlaisia eläinhahmoja ja otuksia. Puuveistoksiin oli ikuistettu myös koko joukko kylän väkeä, kuten pappi, polisi ja apteekkari. Rakensipa Pekka kotipihalleen hirsisen ranta-aitan, Taatan tuvan, jossa suuri osa töitä oli esillä. Kesäisin yleisö sai käydä tutustumassa teoksiin.

ITE-taidekohteet ovat helposti katoavaa kulttuuriperintöä

ITE-taide kuvaa usein tekijän omaa arkista elinympäristöä, ja teosten sijoituspaikkana toimii yleensä taiteilijan oma koti tai pihamaa. Varsinkin ulkona sijaitsevat teokset ovat siten alttiita sään vaihteluille ja muulle mekaaniselle rasitukselle. Monesti taiteilijat suojaavatkin teoksia tai siirtävät niitä sisätiloihin suojaan talven ajaksi.

Mutta mitä ITE-taideteoksille tapahtuu, kun taiteilijasta aika jättää? Valitettavan usein kokoelmat saattavat ensin rapistua vuosien saatossa suojaamattomina, ja kun lopulta tulee aika laittaa edesmenneen taiteilijan koti myyntiin, voi teoksille olla haastava löytää uutta sijoituspaikkaa. Pahimmassa tapauksessa teoksia voidaan joutua jopa hävittämään.

Myös Pekka Lampisen ulkoteokset olivat päässeet rapistumaan vuosien saatossa, kun taiteilija ei enää itse ollut niistä huolehtimassa. Pekka Lampisen perikunta päätyi lahjoittamaan valtaosan taidekokoelmasta Design Spot Oy:lle, joka tulee huolehtimaan teosten säilyttämisestä ja niiden esille tuomisesta.

Maaseudun Sivistysliitto edesauttaa ITE-taiteen säilymistä kulttuuriperintönä ja antaa neuvoja ja apua tämän kaltaisissa tilanteissa.

Teksti ja kuvat: Teijo Monni ja Pertti Riikonen, Design Spot.