Osma Naukkarinen

Rautalampi (1988)

Rautalampilaisen Osma Naukkarisen teokset syntyvät vuoropuheluna luonnon ja paikan kanssa. Veistokset muuttuvat ajan saatossa kääpien ja kolopesijöiden elintilaksi. Sammalet ja jäkälät saavat kirjoa teosten pinnan, ja hyönteiset asettua taloksi.

ITE-taide on vuonna 1988 syntyneelle Naukkariselle yksi keino käydä vuoropuhelua paikan ja sen luonnon kanssa ja samalla elollistaa maisemaa. Huutamisen sijaan osa töistä vaatii tarkkaa silmää, luonnosta havaitsemista.

Naukkarinen huomioi sen, mitä paikassa jo on, tai pyrkii luomaan paikan, jota ihmistä laajempi luonto täydentää.

Kotipihan uudenkarhean liiterin tuntumassa on pino, jonka puut hän on asetellut huolella ja viimeistellyt molemmat päät kodan muotoon asetelluilla rangoilla. Pinonpäätaide palvelee samalla isona hyönteishotellina.

Puupinon paikalta poistetut kivet Naukkarinen pinosi päällekkäin. Hahmo sai nimen Puiden vartija. Sitkeän kannon poistamisesta syntyi päivän kestänyt vuoropuhelu luonnon kanssa. Kirveellä karkeaan muotoon veistetty kanto sai sekin kunniapaikan pinon päästä.

Pihan keskuskalliota vartioiva toteemi on majavan tekosia. Naukkarinen odotti vuoden, ennen kuin rohkeni ottaa puun mukaansa. Odottaminen kuvastaa hänen tapaansa pyytää luonnolta.

Pyyntö, kunnioitus, tervehtiminen ja kiitos ovat sanoja, joita Naukkarinen viljelee puhuessaan paikasta, luonnosta tai sen antimista. Kohteliaisiin luontotapoihin kuuluvat myös anteeksi pyytäminen ja hyvittäminen.

Pari kesää sitten Naukkarinen alkoi raivata pajukkoa, joka peitti näkymän alapihan pienelle lammelle. Aikansa pajuja katkottuaan hän alkoi miettiä, kummalla lopulta on oikeus, hänellä raivata näkymä saunan kuistille vai pajuilla peittää se?

Vuoropuhelun tuloksena hän jätti raivaamisen kesken ja teki paksuimmasta sahaamastaan oksasta hyvitykseksi Pajun haltijan. Teos sulautuu alkukotiinsa niin, että se suostuu silmälle vasta, kun tekijä osoittaa sen sijainnin.

Pihan laidalta löytyi edellisten asukkaiden jättämä romun kaatopaikka. Kasassa on vanhoja kodinkoneita ja metalliromua, ruosteista ja rosteria. Vanhasta tulipesällisestä padasta, auton vanteista, rautaverkosta ja televisioruudusta syntyi teos Muurahaisten herra. Sen jalustana on kallio, jota vasten nojaa luonnon oman tekijäkollektiivin, sammalten ja jäkälien, kirjoma ruosteinen rautalevy.

Jykevät Itä-äijät Naukkarinen teki kiitokseksi koivuille, jotka joutui kaatamaan rakentamisen tieltä. Toteemeja varten hän jätti kannot parimetrisiksi. Eläviä patsaita, joihin ajan saatossa asettuvat erilaiset käävät ja kolopesijät, hänellä on tarkoitus tehdä enemmänkin.

Eräoppaana ja kalevalaisena jäsenkorjaajana työskentelevä Naukkarinen luonnehtii teoksiaan animistisiksi. Ihmisen mieli ja aistit pyrkivät luontaisesti kokemaan ympärillä olevan elollisena, mikä on hänenkin teoksissaan pohjavirtana.

Teksti ja kuvat :Irene Pakkanen.