Arto Ali-Eskola

Marttila (1948)

Arto Ali-Eskolan betoniveistosten toteutustekniikka on tavallisuudesta poikkeava, suorastaan hämmästyttävä. Hän ei tavalliseen tapaan kuorruta veistoshahmonsa runkoa betonilla, vaan valaa teoksensa kotipellon pientareen saviseen maaperään. Ensin Ali-Eskola kaivaa patsaansa muotoisen maakuopan, negatiivimuodon veistoshahmosta. Sitten hän asettelee hahmon tukirakenteet ja raudoituksen. Näin syntyneeseen karkeaan muottiin hän valaa betonin. Aluksi valumuotissa on oikeastaan vain hahmon toinen puoli, mutta teoksen kuivuessa Ali-Eskola lisäilee savea kaivannon reunoille, jotta saa valoksen päällyspuolellekin muotoa. Valoksen kuivuttua kauttaaltaan hän vetää pellosta esille eläimen tai ihmisen hahmon, jonka viimeistelee muotoonsa pystyasennossa. Luulisi, että valutekniikalla onnistuisivat vain pienet veistokset, mutta Ali-Eskola on synnyttänyt savikuopassaan luonnollisen kokoisia hevospatsaita, jopa norsun. Betoniveistosten lisäksi Ali-Eskola kaivertaa tilaustöinä suuria puisia reliefejä valokuvien pohjalta.

Ali-Eskola on toimelias mies, joka lähiympäristössään tunnetaan sääprofeettana ja kilpakyntäjänä. Hän on myös tehnyt Marttilaan useita julkisia veistoksia. Ali-Eskolalle taiteen tekeminen ei ole pelkkä harrastus tai ajanviete, vaan totista työtä. Vaikka hänen taidetuotantonsa käsittää satoja betoniveistoksia ja puureliefejä, ei niistä monikaan ole jäänyt hänen kotiaan kaunistamaan. Ali-Eskola pitää sellaista teosta epäonnistuneena, joka jää myymättä. Hän kertoo, että silloin tietää ottaneensa liikaa tilauksia, kun on niin kiire, ettei pihan poikki verstaaseen kulkiessa ehdi vesilätäkköjä kiertämään.

Teksti: Minna Haveri. Kuvat: Veli Granö.