Anna WildRose / Pirkko Toiviainen

Rautalampi (1951)

Rautalampilainen Pirkko Toiviainen työstää kierrätysmateriaalista monikerroksisia värikylläisiä kollaaseja, esinekoosteita ja installaatioita. Teospohjina on esimerkiksi kirjojen kansia, tauluja, silityslautoja, kenkiä, laukkuja, leluja, tuoleja, peilejä, astioita, koriste-esineitä ja pahkoja. Lukuisissa teoksissa alkujuurena on klassinen kasvokuva.

Toiviainen kiinnittää kierrätysmateriaalin tapettiliisterillä. Painavimmissa esineissä tarvitaan liimaa. Kollaaseissa on myös maalattuja elementtejä. Osassa teoksia käytetty kultainen rajaus tuo mieleen japanilaisen kintsugi-keramiikan.

Taiteilijanimi Anna WildRose juontaa Helsinkiin, missä Toiviainen 1999 vakavasta masennuksesta toivuttuaan ryhtyi pitämään pientä taidekäsityöpuotia. Puodin aika oli taiteen kannalta merkittävä, mutta elantoa liike ei taannut.

Parin vuoden päästä Toiviainen palasi Rautalammin Kerkonkoskelle juurilleen.

2000-luvun alussa Pirkko Toiviainen kehitti kollaasitaidetyöpajan, joihin on osallistunut tuhansia kävijöitä Suomessa ja Baltiassa. Hän on ohjannut pajoja myös osana taidenäyttelyjään, kouluissa ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Pajat ovat tuttuja myös ITE-taiteen kentällä.

Kierrätysmateriaalin vuoksi aika on Anna WildRosen teoksissa ja työpajoissa väistämättä läsnä. Jotkut teoksista ovat olleet enteellisiä, kuten 2014 alkunsa saanut pienikokoisten kollaasien sarja Trumputinit. Teossarjassa Trump tanssii Putinin marionettina ja nököttää tämän sylikoirana, sotalaiva uppoaa ja Putin kävelee tuhotun maan yli. Uhoa täynnä olevat presidentit kutistuvat teos teokselta.

Pirkko Toiviainen on moniulotteinen taiteilija. 1980-luvulla hän sävelsi ja kirjoitti lauluja, joita esitti silloisen puolisonsa kanssa. Muusikot Jesi Blomgren, Seija Hurskainen ja Aki Virta tallensivat laulut levylle, joka ilmestyi lokakuussa 2022. Toiviaisen musiikkia on kuultu myös Soivassa taidenäyttelyssä, joka limittää taitelijan elämäntarinan, taiteen ja musiikin.

On teoksia, joista Toiviainen kertoo mielellään, mitä on hakenut tai vasta aikojen päästä oivaltanut työstäneensä. Lopullinen löytämisen ilo on katsojalla. Jos ei kiirehdi, jokin yksittäinen elementti teoksessa voi muuttaa katsomisen suunnan tai avartaa uusia merkityksiä, jokaiselle omiaan.

Toiviainen perusti oman Ruusun Gallerian vuonna 2008. Galleriassa hänellä on ollut näyttely lähes joka kesä.

Teksti: Irene Pakkanen. Kuvat: Olli Lähdesmäki.