Kauko Niskanen

Liperi 1936–1979

Kauko Niskanen syntyi vuoden 1936 viimeisenä päivänä Liperin Huistinvaarassa uskonnollisen maalaisperheen esikoiseksi. Hänen isänsä oli körttiläinen ja äiti lestadiolainen. Kerrotaan, että Niskasen taiteellisuus ilmeni jo nuorena. Koulutoverit muistelevat häntä ahkerana työmiehenä ja erikoisen vahvana, ehkä vähän muita hiljaisempana. Niskasen sisko muistelee veljeään nauravaisena ja mukavana.

Ilmeisesti Niskanen alkoi veistellä naispatsaita noin parikymppisenä. Varasalla, taltalla ja puukolla hän muotoili veistoksen ja tasoitteli sen mieleisekseen hiekkapaperilla. Niskanen muotoili patsaita myös savesta. Kaukon muovaillessa naispatsasta Heposelän rannalla kantoivat sisarukset hänelle savea materiaaliksia ja Kauko oli avusta hyvillään. Naisten lisäksi hän veisti ainakin eläinaiheita, joista muutama on säilynyt näihin päiviin asti. Niskanen rakenteli myös soittimia ja maalasi tauluja sekä soitti useita soittimia. Musikaalinen Niskanen piti erityisesti Elviksestä ja mietti joskus, riittäisikö Elvikseltä yksi nainen hänellekin.

Kauko Niskasen isä Armas tuki poikansa taideharrastusta ja olisi kertoman mukaan halunnut lähettää tämän taidekouluun. Isä osti Kaukolle kipsiäkin taiteen materiaaliksi. Niskanen peitti ainakin jotkin puuveistoksensa kipsikuorella. Voi vain arvailla oliko syynä halu käyttää isältä saatua kipsiä, halu saada patsaisiin valkoinen pinta tai esimerkiksi se, että hän olisi kokenut kipsin tuovan arvonnousua puisille patsaille.Niskasen taiteellisuuteen suhtauduttiin uskonnollisessa ympäristössä ristiriitaisesti. Toiset arvostivat, mutta toiset pitivät syntinä ja pilkkasivat. Niskasen veli arvelee, että Kauko alkoi masentua vierailulla käyvien körttiläisten peloteltua Kaukoa helvettiin joutumisella. Herkkä Kauko muuttui vähäpuheiseksi ja lopulta kokonaan puhumattomaksi. Hän oli useaan otteeseen hoidossa Paiholan sairaalassa Kontiolahdella. Veli arvelee, että sen aikainen hoito ei juurikaan Kaukoa auttanut. Kauko Niskanen palasi Paiholasta kotiin aina junarataa pitkin. Vuonna 1979 paluumatka kuitenkin päättyi surullisesti Niskasen jäädessä tapaturmaisesti junan alle.

Liperin maaseutumuseo Tähkässä oli Niskasesta kertova näyttely vuonna 2022. Näyttelyssä oli esillä Niskasen muutamia säilyneitä teoksia, valokuvia ja muistelutekstejä. 

Kirjailija Heikki Turunen on muutamassakin yhteydessä kirjoittanut Kauko Niskasesta, joka teki 60-luvulla nuoreen kirjailijaan syvällisen vaikutuksen. Turunen kertoi näyttelyn yhteydessä olevassa tekstissä saaneensa idean Simpauttajan Otto Ryynäseen käydessään vuonna 1968 nuorena toimittajana tekemässä 70-vuotishaastattelua Kauko Niskasen isoisästä. Tällöin hän tapasi Kaukon, jota isoisä kutsui höpelöksi alastomien naisten kuvien tekijäksi. Toisaalta isoisä mainitaan Kaukolle tärkeäksi ja läheiseksi henkilöksi, joka ”oikoi Kaukon synkkiä ajatuksia”, kuten Niskasen veli toteaa. Veli arvioi myös Simpauttaja-elokuvassa Ottoa näytelleen Ahti Jokisen olleen aivan Kaukon oloinen.

Heikki Turunen kokee Kauko Niskasen kohtalotoverikseen, onnettomaksi taiteilijapojaksi ja maaltapaon jälkeensä jättämäksi yksinäiseksi marttyyrihahmoksi. Turunen arvelee, että ilman Kauko Niskasta ei ehkä olisi syntynyt koko Simpauttajaa, tai ainakin romaanista olisi puuttunut se jokin, mikä on tehnyt Simpauttajasta yhden rakastetuimmista suomalaisista esikoisromaaneista. Kauko Niskanen ei koskaan saanut tietää olevansa Oton esikuva.

Heikki Turunen on myös kertonut Iltasanomien haastattelussa saaneensa idean Simpauttajan jatko-osaan kuullessaan vuonna 2012 Niskasen myöhemmästä kohtalosta. Kirja Karjalan Kuningas ilmestyi vuonna 2014. Turunen on myös kirjoittanut Karjalan Maahan artikkelin ”Huistinvaaran Kauko Niskanen ei enää harrasta taidetta”. Turunen kuvailee Niskasta tyyliin, jolla sittemmin on kuvailtu monia ITE-taiteilijoita. Turunen kertoo Niskasella olleen palava halu piirtää ja muotoilla, hän ei tarvinnut taiteellisia esikuvia tai ulkoisia virikkeitä. Niskasen taiteellisuus ja luovuus oli ”kipeästi omakohtaista, persoonallisuustekijöistä johtuvaa”.

Turunen kertoi artikkelissa, ettei Niskanen enää tee taidetta. Ilmeisesti Niskasen taiteellinen into hiipui Paiholan hoitojaksojen myötä, kun taas kiihkeimmässä luomisvaiheessaan hänen oli kesken kiireistä heinän niittoakin päästävä rannalle muovailemaan savesta naisia. Niskasen veli toteaa, että kaikki olisi ollut hyvin, kunhan Kauko olisi vain saanut rauhassa tehdä taidettaan.

Teksti ja kuvat: Minna Tuuva

LÄHTEET:

Liperin maaseutumuseo Tähkä ”Kauko Niskanen – Ryynäsen Oton puiset naiset” -näyttely 21.6.-6.8.2022, näyttelytekstit

Heikki Turunen paljastaa HS:ssa: Simpauttaja-kirjan hahmon esikuvalla todella traaginen kohtalo, Iltasanomat 23.10.2014. https://www.is.fi/viihde/art-2000000825324.html

Seura paljastaa: Hän oli puuveistoksia veistelleen Oton esikuva Heikki Turusen Simpauttaja-romaanissa. Seura 28.5.2015. https://seura.fi/ilmiot/historia/seura-paljastaa-han-oli-puuveistoksia-veistelleen-oton-esikuva-heikki-turusen-simpauttaja-romaanissa/