Elina Lehtinen

Liperissä asuvalla Elina Lehtisellä on läheinen suhde puuhun monella tapaa. Vaikka Lehtinen ei ole paljon moottorisahalla ehtinyt veistää, hahmojen houkuttelu esiin puun sisältä tuntuu todella luontevalta. Veistäminen on hänestä terapeuttista – kuin vuoropuhelua puunsyiden kanssa.

”Välillä täytyy tehdä hulluja juttuja, ja tämä on kyllä tekemistäni hulluista jutuista ihan kaikkein parhaimpia. Kurssilla oli hauska huomata, miten kotoisaa moottorisahan ääni ja leikatun puun tuoksu on. Samoin kaikessa moottorisahan käsittelyssä on jotain hyvin tuttua hiljaista tietoa, jonka piirissä olen ollut lapsena.”

Luonto, taide ja erityisesti piirtäminen ovat olleet olennainen osa Lehtisen elämää lapsuudesta saakka.

”Piirsin paljon eläin- ja ihmishahmoja. Nykyään teen harkitusti kuvia erilaisista visioista, jotka vain täytyy toteuttaa. Tykkään piirtää myös puulle ja olen harjoitellut vähän kolvaamista, ja myös runojen tekstaamista päreelle kolvilla.”

Lehtinen mielestä ihmisellä olisi paljon opittavaa luonnosta.

”Aiemmin meissä oli enemmän sisäänrakennettua luonnon viisautta, mutta elämän modernisoituminen on tylsyttänyt tuon taipumuksen olemattomiin.”

Lehtistä kiehtoo kasvien käsittämätön kyky tasapainoilla luonnonvoimien kanssa. Puuta hän pitää klassisena symbolina kaikkinensa elämälle ja siksi veistäessäkin on vanhaa puuta lähestyttävä kunnioittaen.

”Koko elämä on tasapainon hakua. Taiteilua. Eli taidetta.”