Pogostan tulevaisuuden mahdollisuudet -keskustelutilaisuudessa luotiin uskoa tulevaisuuteen ja kannustettiin aktiivisuuteen

Ilomantsin torilla keskusteltiin perjantaina 11.8. klo 14-15.30 teemalla tulevaisuuden Ilomantsi: millaisia mahdollisuuksia ja millaista potentiaalia Ilomantsilla on osana muuttuvaa maailmaa. Kestävää kehitystä tarkasteltiin myös laajemmin.

Pohjois-Karjalan biosfäärialue ja Maaseudun Sivistysliitto järjestivät keskustelutilaisuuden Suomen kestävän kehityksen toimikunnan 30-vuotisjuhlan kunniaksi.

Keskustelun vetäjänä toimi Simo Häyrynen, ympäristöpolitiikan yliopistolehtori ja kulttuuripolitiikan dosentti Itä-Suomen ja Turun yliopistoista. Keskustelijoina mukana olivat Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Eeva Furman, ammattikalastaja, dosentti ja Lumimuutos Osuuskunnan puheenjohtaja Tero Mustonen, Biodiful -hankkeen projektitutkija Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta, Ajatuspaja Alkion tutkimuspäällikkö Pauliina Maukonen sekä metsätieteiden kolmannen vuoden opiskelija ja nuori yrittäjä Venla Siltovuori.

Kestävä kehitys on moniulotteinen teema

Keskustelun vetäjä Simo Häyrynen kertasi alkuun kestävän kehityksen käsitettä:

• Kestävä kehitys -käsite on hyvin moniulotteinen ja on hyvä, että sitä asiantuntijoiden voimin tarkastellaan ja avataan. Keskustelutilaisuuteen osallistuvilla asiantuntijoilla on laajasti omia näkemyksiä ja kokemuksia syrjäisemmistä seuduista.
• Kestävään kehitykseen liittyy yleisen käsityksen mukaan ajatus siitä, että nykyisten sukupolvien tarve ei saa syödä tulevien sukupolvien tarpeita. Luonnonvaroja täytyy käyttää niiden uusiutumisen rajoissa. YK:n tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja kattavat kaiken inhimillisen toiminnan liikkumisesta luonnonvarojen käyttöön. Tästä epämääräisyydestä johtuen kestävä kehitys -termi on ehkä jäänyt hämäräksi ja on syntynyt epäluuloja, onko asiassa esim. ulkopuolisia motiiveja. Erilaisten rajoitusten syntyessä ja tulevien sukupolvien tarpeita miettiessä taakat ja kuormat pitää jakaa mahdollisimman tasaisesti. Ketään ei saa jättää muita huonompaan asemaan.
• Ilomantsi edustaa hyvää esimerkkiä kestävän kehityksen tutkimuksen kannalta: se on suhteellisen pieni, lähellä rajaa oleva, kaukana kasvukeskuksista, luonnonvaroja on paljon. Ilomantsissa on rikas kulttuuriperinne, on tilaa, puhdasta ilmaa ja pohjavettä.

Tero Mustonen kertoi, että Ilomantsin luonnonvarat ovat kiinnostaneet, mutta paljonko siitä on hyödytty kestävästi alueella. Esim. turve tai vesivoima on tuonut mukanaan ongelmia. Maailmalla saasteen tuottaja joutuu maksamaan korvaukset, meillä tätä käytäntöä ei vielä ole.

Eeva Furman muistutti, että kriisit ovat globaaleja ja koskettavat kaikkia. Esim. Ilomantsi on nähtävä muutosalueena ja huomioitava ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus. Alueella on rikas luonto ja luonnonvarat, niitä on osattava hyödyntää uudella tavalla. Maapallon elinalueet tulevat muuttumaan, niin tapahtuu myös Pohjois-Karjalassa. Ihmisten tulee löytää oma tapansa elää, ei nuukaillen vaan etsimällä elämän rikkautta toisella tavalla tehden. Ennallistamista voidaan tehdä yhteistyössä esim. muun Euroopan kanssa.

Pauliina Maukonen nosti puheenvuorossaan esille maaseutumaisten kuntien samanlaiset perushaasteet: väki vähenee, nuoret muuttavat muualle, talous haastaa, työpaikat ja työnhakijat eivät kohtaa. Mahdollisuuksia kuitenkin löytyy, esim. biosfäärialue, kehittämishankkeet, yhteistyö toisten toimijoiden kanssa, luonnonvarat, metsätalous, biotalous.

Miten pienellä paikkakunnalla kestävän kehityksen oikeudenmukaisuus saadaan toteutumaan?

Venla Siltovuori huomautti, että nuoria halutaan kyllä kuulla ja heidän näkökulmiaan pidetään tärkeinä, mutta nuorten ehdotuksiin ei kuitenkaan tartuta tai paneuduta. Itä-Suomi jäänyt varjoon monissa asioissa, alueesta uutisointi on enimmäkseen negatiivista. Investoinnit keskitetään muualle, esim. vihreä siirtymä voimakkaasti Länsi-Suomessa ja rannikkoseudulla. Jos halutaan taata elintaso, tarvitaan puhdasta energiaa. Paikallisuudesta lähdettävä rakentamaan parempaa huomista. Paikalliset asukkaat tekijän rooliin aktiivisesti.

Irene Kuhmonen puhui erilaisista haasteista: vihreä siirtymä ei tarkoita vain sitä, että tehdään asioita vähän kestävämmin kuin ennen. On luovuttava fossiilitaloudesta (öljy, maakaasu, kivihiili). Tämä on valtava metabolinen muutos. Jos siirrytään bio-kiertotalouteen, myös yhdyskuntarakenteen olisi muututtava. Tarvitaan aluepolitiikan renesanssia. Tulevaisuuden yhteiskunta on resilienssi, kohti monimuotoista paikallisuutta ja suurempaa omavaraisuutta. Tarvitaan paikallisen hallinnon ja omistuksen tukemista, oikeudenmukaista politiikkaa ja arvoja.

Pitäisikö julkisen vallan tasata tuloeron muodostumista?

Pauliina huomautti, että vuonna 2010 Suomessa oli 30 seutukaupunkia, joita haluttiin kehittää, nyt niitä on kuusi. Valtiovallan intressit ovat ns. Hki-Tku-Tre -kasvukolmiossa. Suomi on politiikan vallan näkökulmasta supistunut alueellisesti. Pauliinan mielestä valtiovallalla pitäisi olla kompensoiva rooli. Esim. tuulivoimaloita on yli 2000 5-tien länsipuolella, muualla alle 20 kpl. Jotta Itä-Suomi voi kasvaa, tarvitaan sähkörunkoverkon muutoksia ja tämä ei tapahdu hetkessä.

Eevan mielestä aina ei tarvitse hakea kasvua, voi muuttua viisaasti – alue tai kunta voi olla myös supistuva. Julkiset hankinnat ovat tärkeitä, niissä voisi keskittyä käyttämään paikallisia tuotteita ja palveluita. Nuoret eivät ole maskotteja. Kunnissa on oltava nuorisolautakunnat, jotka ovat mukana päätöksenteossa.

Puheista tekoihin

Eeva Furmanin mukaan tulevaisuuden kuvittelu on tärkeää. Keskusteluilmapiirin ylläpitäminen ja omien ajatuksien esittäminen ovat tärkeitä ylläpitää.

Tero kertoo, että luonnonsuojelu on tullut Pogostalle valtiovetoisena ja esim. naturatrauma on todellinen. Tuulivoimaa rakennetaan aggressiivisesti, valtio lunastaa maita maanomistajilta ilman neuvotteluja. Tero ehdottaa suotaloutta Ilomantsiin – soiden hyödyntämistä monin eri tavoin.

Pauliina kertoo, että ekososiaalinen sivistys on rapautunut, on erkaannuttu luonnosta. Kaikesta tehdään hankkeita ja jalkauttaminen niiden jälkeen jää tekemättä. Etelä-Pohjanmaalla ProAgrian Viisaat maatalousasiantuntijat -hanke, jossa mietitään viisaita, kestäviä tapoja kehittää omaa työtä. Paikallisuus kunniaan.

Irene kertoo uskovansa pienen mittakaavan talouteen. Jos tuulivoima ei ole realismia Ilomantsissa, voisiko vaihtoehtona olla kiinteistökohtaiset tuulivoimalat? Hiilikompensaatiolla on huono kaiku. Luonnon monimuotoisuudesta on hyötyä yrittäjille maaseudulla, siitä voisi tulla rahavirtojakin. Esim. pienten järvien ennallistamisessa olisi paljon työtä ja se vaatisi paljon rahaa.

Venla korostaa, että paikallisuudesta pitää lähteä liikkeelle. Olisi hienoa, että paikalliset otettaisiin aktiivisten tekijöiden rooliin.

Uuden hallituksen reunaehdot kestävälle kehitykselle

Eeva: työ on hyvin alussa. Hallitusohjelmassa on ristiriitaisuuksia. Raha ja toimenpiteet eivät vielä tösmää. Positiivisena hän näkee kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Luonto on ilmaston rinnalle.

Pauliina: kovin konkreettista ei ole luvassa. Positiivisena, että suunnitelmassa mainitaan mm. Itä-Suomen tuulivoima ja runkoverkkojen rakentaminen. Maaseutuun varattu kehitysraha vähenee 240 milj. euroa. Yritysten jatkokehitysrahoitus poistettu kokonaan.

Irene: hallitusohjelma on toiveiden tynnyri, korostetaan esim. alkutuotannon tärkeyttä, mutta leikataan rahoitusta. Jos halutaan muutosta, pitäisi olla rohkeutta purkaa valtarakenteita.

Venla: Ympäristöstä puhutaan, mutta asiasta ei löydy konkretiaa. Itä- ja Pohjois-Suomen erityistarpeet on mainittu, luontomatkailun edistäminen mainittu.

Minkälaisena näet Ilomantsin 10-15 v:n päästä kestävän kehityksen näkökulmasta?

Eeva: Ilomantsi tulee olemaan avoin, muuttuva, luontoon ja kulttuuriin rakentuva paikka.

Tero: Tuuli on kääntynyt ja metsätalous jatkuu. Käytänteitä muutetaan, tekemisen meininki, matkailu kehittyy.

Pauliina: Ilomantsi on vahvasti kulttuurinen, kestävä, paikallinen, eteenpäin katsova.

Irene: Yhteiskunnat paikallistuvat, kylien ja pikkukaupunkien renessanssi.

Venla: Ilomantsista löytyy ilo, ihmiset, tekemisen meininki, aktiivisuus kanavoidaan toiminnaksi.