Ursula Kuula: Kamera kuin kaulakoruna

Ursula Kuula on utelias ja leikkisä kuvaajasielu, jolla kulkee lähes aina kamera mukana ­– kuin isona kaulakoruna.

Häntä kiinnostavat hyvin monenlaiset kuvauskohteet, mutta pari niistä nousee ylitse muiden.

”Metsän ja meren kutsu on hyvin vahva.”

Metsä on Kuulasta rauhoittava paikka, ja varsinkin nyt korona-aikana on ollut tärkeää päästä sinne. Metsässä unohtuvat arkiset asiat.

”Metsässä minä lähinnä haahuilen, hiippailen verkkaisesti. Siellä näkee ja kuulee aina uutta.”

Lasipallon läpi

Kuula sanoo lähestyvänsä kuvattavaa aihetta ilman liikoja teknisiä hörhellyksiä.

”Olen onnistunut päästämään toisesta korvasta ulos mahdolliset valokuvaukseen liittyvät opit. Tämä varmasti auttaa siinä, että olen ennakkoluuloton erilaisissa teknisissä kokeiluissa, kun en itse välttämättä edes tiedä mitä touhuan.”

Kameran lisäksi hänellä on usein mukana lasipallo, välillä useampikin. Hän katselee ja valokuvaa lasipallon läpi heijastuvaa kuvajaista. Lasipallokuvaus ja värien sinfonia vievät ajatukset 1970-luvulle, vaikka kuvan kohde olisi tätä päivää.

”Lasipallon kanssa kuvaaminen on haastavaa, kiehtovaa ja hyvin yllätyksellistä. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä nousee.”

Kuula asettelee lasipallon esimerkiksi kiven päälle tai sammaleelle tai pitää palloa kädessään. Valokuvauksessa hän käyttää muitakin lasiesineitä.

”Kirpputoreilta olen löytänyt monenlaisia kuulia ja prismoja.”

Tarinallisia kuvia

Ursula Kuula ei suunnittele kuvauksia etukäteen, vaan hän antaa hetken viedä.

”Vaikka joskus yritänkin suunnitella, niin usein innostun kuvaamaan jotain ihan muuta eteen tulevaa. Otan vastaan, mitä kuva tuo.”

Välillä hän joutuu itsekin miettimään, mitä hänen kuvissaan on.

”Ystäviltäni olen kuullut, että kuvani ovat kuin tarinoita. Niissä ei ole yksioikoisesti vain yksi tietty kohde, vaan niissä voi nähdä useammanlaisia asioita.”

Pokkarista se alkoi

Kuulan valokuvaharrastus sai alkunsa 1980-luvulla, kun hän sai lahjaksi pokkarikameran. Varsinainen innostus räjähti, kun hän muutti vuonna 1996 Espooseen ja päätyi perustamaan valokuvaharrastajien sikäläistä yhdistystä, Kara-Kameroita.

”Valokuvauksesta kiinnostuneita kutsuttiin Karatalolle, ja minusta leivottiin yhdistyksen puheenjohtaja. Siinä menikin 16 vuotta.”

Kara-Kamera järjestää muun muassa kerhoiltoja, joissa katsellaan valokuvia ja opitaan niin toisilta jäseniltä kuin vierailijoiltakin. Yhdistykset jäsenet tekevät myös valokuvausretkiä ja osallistuvat valokuvanäyttelyihin ja -kilpailuihin.

”Voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on paljon aktiivisesti toimivia naisia tällä ukkovaltaisella alalla.”

Tuntematon planeetta

Nykyään Ursula Kuula kuvaa Canon EOS 77 -merkkisellä järjestelmäkameralla. Objektiivin hän valitsee kulloisenkin fiiliksen mukaan, mutta melkeinpä aina mukana on 18–400-millinen Tamron.

”Kameran valinnassa on erittäin tärkeänä kriteerinä keveys, koska ei ole oikeastaan päiviä, jolloin kamera ei kaverinani kulkisi.”

Ihmeiden ILO!TALOon Kuula tuo muun muassa kankaille tehtyjä valokuvia. Näyttelystä hän sanoo olevansa innoissaan myös paikkakunnan takia.

”Minulla on äidin puolelta sukujuuria Ilomantsiin, mutta muuten se on ihan tuntematon planeetta.”